Juhannusaatto. Juhannukseemme ei ole
koskaan oikeastaan kuulunut mitään perinteitä, mutta tänä vuonna käytiin toista
kertaan peräkkäin katsomassa seurakunnan kokkoa. Menimme kävellen, mikä oli
mukavaa, erityisesti paluumatka vielä valoisassa illassa. Kärryt olivat mukana,
mutta jostain syystä tyttölapsi on päättänyt boikotoida niitä. Hän käveli koko
matkan perille ja lähes koko matkan takaisinkin ennen kuin mummoporras heltyi. Itse olisin ollut yhtä itsepäinen kuin neitikin. Oli
hieno kokko ja mukava perinteen alku. Ensi vuodeksi kyllä haluaisin keksiä
jonkin perinteen vaikka ruokapuolellekin. Tai ainakin jotain juhlistamaan
päivää niin, että se vähän poikkeaisi muista.
Päivä poikkesi kyllä muista tämän
kesän päivistä siinä, että ensimmäistä kertaa luin kirjaa ulkona. Tosin
tenttikirjaa, mutta hienoa silti. Tai no olen lukenut tenttikirjaa myös
hiekkalaatikon reunalla, mutta siinä täytyy koko ajan olla toinen silmä jossain
muualla. Nyt istuin hetken aikaa ihan yksin terassilla, vanhempi sukupolvi oli
päiväunilla ja nuorempi istui ikkunan takana tuijottamassa DVD:tä. Pitkähihainen
sai yhä olla päällä, mutta sen kanssa olikin jo hetken ihan lämmin. Olen myös
testannut jousta uudelleen ja vaikka yhä usemmin osun tauluun, niin olen myös onnistunut hukkaamaan yhden nuolen metsään.
Etsintä jatkuu huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti