Haravoin tänään kirjaimellisesti
metsää, kun yritin etsiä nuolta – mutta tuloksetta. Lopulta päätin luovuttaa ja
jatkoin ampumista muilla nuolilla. Kun yksi nuoli sujahti taas metsään, päätin
luottaa itseeni, koska minulla oli hyvin vahva mielikuva siitä, mihin eilinen nuoli
oli mennyt. Se vain oli suhteellisen selkeä paikka kaiken muun mustikkaryteikön
keskellä eikä siinä vain ollut näkynyt nuolta, vaikka olin etsinyt sen läpi jo
monta kertaa. Mutta kun vaihdoin näkökulmaa ja nostin sammalta, niin siellähän
se oli kuitenkin. Aivan täysin hautautuneena maan alle, mutta kuitenkin juuri
siinä, mihin olin nähnytkin sen laskeutuvan. Siinä oli jotain vertauskuvallista
monessakin suhteessa.
1) Välillä täytyy luovuttaa, että pääsee toivottuun lopputulokseen.
2) Välillä täytyy luottaa itseensä.
3) Välillä ratkaisut ovat aivan silmien edessä, vaikkei niitä näekään.
4) Ja välillä sen ratkaisun näkeminen vaatii näkökulman tai perspektiivin muutosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti