tammikuuta 17, 2015

Keittiön ja kaukosäätimen välissä

Väsyttää taas, mutta pakko ryhtyä tänään kirjoittamaan harjoitustyötä. Ensi viikon illat on tiiviisti varattu toimitushommille.

Tänään on ollut keittiöpäivä. Mustikkapiirakkaa vieraita varten, limettibroileripataa ruoaksi ja lankkuleipää. Tuoksut olivat jossain vaiheessa päivää herkulliset. Padasta tuli hyvää. Kun yleensä kanan kanssa mausteiden puute on ollut ongelma, niin tällä kertaa tuli ehkä jopa hitusen liikaa. Vähän huuhdottuna versiona kelpasi silti tyttölapsellekin. Poikalapsi söi kaksi pientä murusta, mikä on häneltä suuri saavutus.  

Tyttölapsi ilmoitti jälleen, ettei halua päiväunille. Hyvin kyllä jaksoi koko päivän. Pientä väsymyksen oiretta alkoi ilmestyä vasta seitsemän maissa, kun alkoikin olla jo aika ryhtyä iltapuuhiin. En kyllä tykkää, jos meinaa luopua päiväunista jo vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisenä. Poikalapsi sentään nukkui kolmivuotiaaksi asti.

Poikalapsen leikkikaveri kävi taas vierailulla. Leikkiä riitti joksikin aikaa, sen jälkeen söivät herkkuja, katselivat Autot 2:sta ja kinastelivat. Sellaista se pojan elämä on.

Jääkaapissa oleva mustikkapiirakka yrittää vaimeasti kutsua minua. Heti kun on herkkuja tarjolla, niin syöminen on mielessä. Ei edes oikeasti tee mieli syödä, mutta silti ajatus on päässä. Ainakin tämä vahvistaa sitä strategiaa, että kaapit on paras pitää tyhjänä kaikesta makeasta.

Ei kommentteja: