Istun pimeässä
lastenhuoneen lattialla ja odotan kuopuksen nukahtamista. Huudatusunikoulu ei
meillä toimi, koska neiti vetää itsensä sellaiseen raivoon, että oksentaa.
Paijailu ei meillä toimi, koska neiti vain kampeaa ylös ja huutaa yrittäen samalla
kivuta laidan yli. Tämä on toivottavasti vain nopeasti ohimenevä vaihe, mutta
siihen asti istutaan taas lattialla koneen kanssa.
Tänään oli jo hivenen
keväinen olo. Aurinko kävi näyttäytymässä, ja pikkulinnut lauloivat. Hetken
aikaa tehtiin lumitöitä sen jälkeen, kun oli viety poikalapsi omaan kerhoonsa.
Plussaa oli varmaan asteen verran ja lievää sulamisilmiötä oli havaittavissa,
joten heiteltiin vähän lumia sulamaan. Tyttölapsen mielestä oli huisin hauskaa,
ja minusta on aina ilo auttaa kevättä lähemmäs. Tosin yritän vielä kovasti
malttaa ja olla laskematta päiviä potentiaaliseen kevääntuloon.
Haukotus. Tämä pimeässä
istuminen tekee väsyneeksi eikä unissaan tuhiseva poikalapsi auta asiaa.
Tyttölapsi vain höpöttelee ja nauraa kihertää. Nyt, kun istun tässä – sänkyyn laitettaessa
nauru oli kyllä hyvin kaukana. Pitäisiköhän laittaa kone kiinni, jos se
auttaisi asiaa ja saisi neidin uskomaan, ettei tänään tapahdu enää mitään
jännittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti