Yksinhuoltajakotiäidin lepoaikaa –
hammaslääkärikäynnit. Hehee, olen aivan virkistynyt. Ensin päivällä tunti
hammaslääkärikeikalla ja myöhemmin illalla toinen tunti siskon kotiinviennissä.
Takaisin päin ajaessa mietin, että tältäkö perheenisistä mahtoi tuntua ennen
vanhaan. Lapset voi jättää kotiin pikkuvaimon hellään huomaan, ja itsellä oli
maailma auki ja menemisen vapaus aina käytettävissä.
Nappasin paluumatkalla itselleni
ylimääräiset kymmenen minuuttia ja hurautin vanhan opiskelija-asuntoni parkkipaikan
kautta, kun niillä nurkilla olin. Siitäkin on jo kaksikymmentä vuotta, kun
siinä talossa asuin. Aika rientää.
Saksan käännöksille ei oikein
jäänyt tänään aikaa, kun yksi englanninkielinen oli taas tipahtanut tehtäväksi.
Hinnannosto ja toimitusajan pidentäminen on selvästi vähentänyt tilauksia,
mutta toisaalta tehdyt tilaukset ovat sitten olleet pidempiä, joten tuotto ei
ole kauheasti kärsinyt. On taas kielitaidosta hyötyä globaalissa maailmassa.
Hieman kyyniseksi tämä homma kyllä tekee, kun huomaa, että kaikki nämä ”kuluttajakokemukset”
ja nettitarjousten ”facebook-kommentit” ovat iloisesti markkinoijien
kirjoituspöydällä syntyneitä. Onkohan se kuluttajakriittisyys jo oppiaine
kouluissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti