Juurihoitoa, legoja ja käännöstöitä

Tänään vietin aamupäivän juurihoidossa, mikä ei ollut aivan niin rentouttavaa kuin etukäteen kuvittelin. Kymmenessä vuodessa on hammashoidonkin alalla kehitetty kaikenlaisia uusia apuvälineitä, jotka tekevät ainakin hammaslääkärin työstä helpompaa, mutta näin potilaan näkökulmasta kolme tuntia suu koko ajan auki on vähän liikaa. Silti, kyllä se jonkinlaista rentoutusta silti tuotti, koska iltapäivällä jaksoin leikkiä lasten kanssa lahjaksi saadulla ilmapallolla ja muutoinkin tunsin oloni virkistäytyneeksi. Sitä tosin varmasti edisti myös tunnin juttelutuokio hammaslääkärikeikan jälkeen. Poikalapsi on ollut kovasti ilahtunut hoitopaikasta; tyttölapsi ei vielä osaa sanoin ilmaista iloaan, mutta jäi hyvin nätisti aamulla leikkimään.  

Kotimatkalla käytiin kaupassa. Poikalapsi on haaveillut jo jonkin aikaa legon minihahmoesitteen äärellä ja toivonut niitä syntymäpäivälahjaksi. Kun synttäreihin on vielä yli kolme kuukautta, niin kaivettiin eilen säästöpossu kaapista ja tutkittiin, paljonko se on syönyt rahaa.  Miniukot eivät maksa ihan kauheasti (kaksi viitosella), joten käytiin sitten tänään kauppareissun yhteydessä ostamassa kaksi sellaista ”omalla rahalla”. Olen vähän pitänyt periaatteena, ettei leluja ostella muuten kuin juhlina, kun a) tavaraa on lapsilla muutenkin hirveästi ja b) poikalapsen kanssa ei sitten tarvitse jankuttaa joka reissulla siitä, miksei tällä kertaa osteta jotain. Näiden hahmojen huono puoli on se, että pussissa tulee yksi random-ukko valikoimasta. Yritettiin tunnustelemalla löytää se, johon poikalapsi oli iskenyt silmänsä, mutta ei oltu siinä hyviä. Toinen ukko oli ok (lännen seriffi), mutta toinen oli se lähes ainoa tyttömäinen figuuri koko kokoelmassa. Onneksi pettymys ei ollut aivan kauhea, mutta voi olla, että poikalapsen säästöpossusta täytyy tyhjentää loputkin rahat toista keikkaa varten.

Saksannokset olivat menneet perille. Ei tullut kritiikkiä, vaan tarjous uudesta käännöstyöstä. En ole vielä vastannut, mutta varmaan teen taas tarjouksen. Tosin saa nähdä, meneekö läpi, sillä aion pyytää vähän korkeampaa hintaa. Se ulkomaisen toimiston projektipäällikkö nimittäin tarjosi minulle alustavasti sopimusta ja vaikkei heidän maksamansa palkkio ole lähellekään oikeiden kääntäjien saamia summia, niin hinta on kuitenkin lähes kolme kertaa parempi kuin sen nykyisen jenkkisivuston. Tosin en tiedä, kuinka paljon heidän kauttaan tulisi käännöstoimeksiantoja. Enkä ole aivan varma, haluanko sitoutua mihinkään sopimuksiin. Olisin ehkä tyytyväisempi, jos saisin saksalaisfirmalta saman summan tästä uudesta käännöstyöstä ja sitten syksyllä voisin katsoa tilannetta uudelleen. Toisaalta tuntuu, että tässä tilanteessa pitäisi vastata myöntävästi kaikkiin tarjouksiin, kun ei tiedä, tarjotaanko hommia uudelleen, jos nyt kieltäytyy. Mutta sitten taas toisaalta – törkeän helpostihan näitä on tullut nyttenkin. Tai törkeän ja törkeän – törkeän paljonhan tässä itse asiassa tekee töitä palkkioon nähden. En tiedä, koko kesää en joka tapauksessa aio viettää käännöstöissä.