Kevätkävely

Toinen aamu peräjälkeen, kun piti laittaa kello soimaan. Vietiin auto vuosihuoltoon, ja puoli kymmeneen mennessä, kun saavuimme kerholle, oltiin jo ehditty kävellä kiva aamulenkki auringonpaisteessa. Käännyttiin yksi risteys liian aikaisin, minkä vuoksi matkaa tuli pikkuisen enemmän, mutta nähtiin myös kauniita taloja ja saalistava kissa. Käveleminen oli niin mukavaa, että täytyy ehkä taas herätä perjantaisinkin riittävän ajoissa, jotta ehditään kerhoon kävely/juna -yhdistelmällä.

Kerhossa oli vierailevana tähtenä kitaraa soittava nuoriso-ohjaaja, jonka kanssa myöhemmin höpötettiin paikallishistoriasta. Juuri tällä alueella on kuulemma vielä sata vuotta sitten ollut helsinkiläisten kesähuviloita ja kotimme ympäristössä kesänviettäjien lehmihaka. Eivät tunnistaisi tuon ajan paimenpojat aluetta enää.

Kerhoaskartelu oli tällä kertaa suunnattu aikuisille. Lapsenlapsensa kanssa käyvä mummo oli pari viikkoa sitten tuonut näytille hienoja käsinukkeja ja pehmoeläimiä, joita hän on tehnyt sukista, lapasista ja sormikkaista. Tälle kerralle oli pyydetty tuomaan mukanaan omia vanhoja lapasia – minkä olin autuaasti unohtanut – ja tarjolla oli materiaalia, joista sai sitten itse väsätä eläimiä. Nappasin työhön omat sormikkaani, kun niissä oli jo reikiä. Nukkeja ei kuitenkaan ollut enää malliksi ja ohjeistus oli lähinnä sitä, että tuossa on lankaa ja nappeja ja muuta materiaalia, tehkää. Ärsyynnyksen tilassa en jaksanut odottaa, että nukentekijä itse ehtisi neuvomaan, joten ryhdyin sitten ihan vaan koristelemaan sormikasta käyttöön. Parsin kotona rikkinäiset sormenpäät kasaan ja koristelin vielä toisenkin kaveriksi. Tosin siinä vaiheessa meinasi unohtua, että vähemmän on enemmän. Vihreän kiven olisi ehkä voinut jättää pois, mutta melko tyytyväinen olen silti. Erinomaisen hauskaa tämä oli joka tapauksessa, ja täytyy muistaa jatkossakin, että vaatteille voi itsekin tehdä jotain.