Laiska sunnuntai

Suunnittelin, että olisi lähdetty tänään käymään Maailma Kylässä -festivaaleilla kuuntelemassa lastenkonserttia, mutta en saanut aikaiseksi. Olisi pitänyt syödä aamupalaa kiireellä ja vahtia tyttölasta ihmistungoksessa. Viimeksi kun kävimme, niin poikalapsi ei innostunut lainkaan musiikista ja halusi vain koko ajan takaisin lapsille järjestettyyn puistoon. Ehkä sitten taas ensi vuonna. 

Ajattelin myös, että olisin tänään pitänyt täysin työstä vapaan päivän, mutta en malttanut olla aamulla tekemättä vähän saksankielistä juttua eteenpäin. Se on ihan viimeistä vaille valmis ja saan sen ensi viikon lopulla eteenpäin. Opiskelut jatkuvat kesälläkin, mutta toimitustyöstä on taukoa ja näillä näkymin myös käännöksistä. Eilen jo pidin vapaaillan, mutta se ei ollutkaan niin antoisaa kuin oletin. Selailin tietoja kuunsolmuista ja mietin, että mitä minä nyt teen illat pitkät. Tätäkö, surffailen netissä?

Tänään suhtautumiseni vapaisiin iltoihin on huomattavasti optimistisempi. Voisin oikeasti käyttää iltani – tai osan niistä – kirjoittamiseen. Se ei ole parasta kirjoittamisaikaa, koska väsyneenä ei aina oikein jaksa mitään luovuutta vaativaa. Kirjoittaminen vaatii kuitenkin hiljaisuutta ja keskittymistä, joten illat ovat ainoa mahdollinen aika. Ennen syksyä. Melkein haluaisin syksyllä vähintään kuukauden ilman varsinaisia töitä – käännöksiä, toimitustyötä ja mahdollisia päivän sijaisuuksia ei lasketa – jolloin voisin ladata akkuja (lasten ehdottomasti ollessa päivisin tarhassa) sekä kirjoittaa.  Olettaisinpa tuon nyt kyllä onnistuvankin, koska en ole tässä mitenkään hysteerisesti lähetellyt työhakemuksia.