toukokuuta 26, 2015

Lisää töitä

Tänään on mieli virkistynyt – ja melko yllättävästä syystä. Sain saksankielisen käännöksen tarkistettua ja lähetin sen menemään. Mielialan kohoaminen ei seurannut tästä, vaan siitä kun rouva toisessa päässä kysyi, olisiko minulla nyt aikaa lisätöille. Viimeksikin keskustelun alla olleilla dokumenteilla ei ollutkaan niin kiire, joten lupasin tehdä ne nyt. Rahapyyntö ei ollut ongelma, ja kun englanninkielinen kääntäjä oli saanut omansa tehtyä tässä väliajalla, niin nyt voin kääntää englannista. Tack och lov, koska se nopeuttaa hommaa huomattavasti ja näin pystyn jopa saamaan nämä valmiiksi kesäkuun loppuun mennessä.

Viimeksi ajatus lisätyöstä ahdisti, mutta tällä kertaa päinvastoin ilahdutti. Ehkä johtui siitä, että nyt on kaikesta huolimatta ollut vähemmän töitä kuin huhtikuussa ja meinasi tuleva tekemättömyys jo suorastaan ahdistaa. Mikä on hyvin hämmentävää, koska en ole koskaan erityisemmin pitänyt työnteosta. Nyt parin päivän jälkeen vain huomaa, että työnteko on paljon mukavampaa kuin nettisurffaus tai pelien pelaaminen. Niin kauan kuin kirjojakin ehtii lukea, niin kaikki on hyvin.

Tällaisia isompia töitä ei tietysti napsahtele ihan jatkuvalla syötöllä, mutta on sinänsä hyvin kutkuttava ajatus, että kaksi tällaista käännöstyötä kuussa riittäisi perheen elättämiseen. Itse asiassa yksikin helmikuun kaltaisina kuukausina niin kauan, kun minulla on vielä tuo toimitustyö.



Oli myös oikein rentouttavaa tehdä töitä pihakeinussa, kun tyttölapsi nukkui päiväunia ja poikalapsi katseli taas DVD:tä. Vuoden parin kuluttua voin istuskella kesällä näin käytännössä milloin vaan halutessani – tai juoda aamukahvia terassilla. Nyt ei voi vielä asettautua rentoutumaan tyttölapsen ollessa hereillä, kun häntä ei voi vielä päästää vapaasti juoksemaan pitkin pihoja ja mantuja. Mutta viimeistään kahden vuoden kuluttua voi.

Aloitin lukemaan taas Mark Williamsin ja Danny Penmanin kirjaa Tietoinen läsnäolo, jossa kerrotaan minut vakuuttavasti mindfulnessin ja siihen liittyvän harjoittelun hyödyistä. Löytyisiköhän minusta riittävästi tahdonvoimaa ja sitoutumiskykyä, että saisin kahdeksan viikon ohjelman vietyä tällä kertaa loppuun saakka?  

Ei kommentteja: