Siivouspuuhaa

Puuhailufiilis on jatkunut, ja tänään vuorossa oli lastenhuone. Välillä on tuntunut, että huoneeseen astuessaan täytyy kahlata sotkun läpi ja luikerrella tavararöykkiöiden keskellä. Päätin siksi kokeilla, olisiko pienestä uudelleenjärjestelystä apua. Poikalapsi on yleensä hyvin muutosvastarintainen, mutta tällä kertaa oli heti innolla juonessa mukana. Siirrettiin hyllyä – todettiin, ettei se mahdu suunniteltuun paikkaan – poistettiin seinältä vinossa retkottanut hylly – siirrettiin uudelleen ja vielä kaveriksi viereen toinenkin. Tyttölapsen sänky saatiin pois ikkunan edestä ja lattiapinta-alaa enemmän leikkejä varten.

Tyttölapsi ponnisti pari iltaa sitten raivokkaana pois pinnasängystä, joten päätin kokeilla laidan poisottoa. Toistaiseksi vaikuttaa menestykseltä. Päiväunilta herättyään kiipesi sänkyyn heti eikä tullut pois ennen kerhoon lähtöä. Poikalapsi tarjosi oma-aloitteisesti matalaa irtolaitaa omasta sängystään, ja nukkumaan mennessä tyttölapsi kipusi taas vauhdilla omaan sänkyyn.  Eilen ei mennyt kirveelläkään, vaan nukahti jälleen sohvalle. Ilmeisesti ”ison tytön sänky” on nyt se taikasana – joka toivottavasti toimii vielä uutuudenviehätyksen haihduttuakin. Saa nähdä, kömpiikö sieltä pois yöllä tai ilmestyykö viereen kukonlaulun aikaan.

Eilisestä puuhailusta pieni osa sen sijaan meni harakoille. Ilta ei selvästi ole enää oikea aika puuöljyn levittämiselle. Ajattelin tehdä terassin lattian loppuun illalla lasten mentyä nukkumaan niin, että se ennättäisi kuivua ilman ylimääräisiä kengänjälkiä. Ajatus hyvä, mutta öljy on ehkä ilmankosteuden vuoksi imeytynyt huonosti ja laikukkaan epätasaisesti. Toivottavasti toinen kerros saa sen näyttämään siltä kuin pitääkin.