Pitäisiköhän vaihtaa kieltä? Siirtyä kotimaiseen. Ehkä se voisi olla konkreettinen merkki uudesta alusta: hitaammasta, pienemmästä, paikallisemmasta elämästä.
Olen nimittäin viime aikoina lueskellut hitaammasta elämästä. Tilasin Kaarina Davisin kirjan Irti oravanpyörästä ja yritän vakuuttaa itseni, että kaikkea ei tarvitse saada. Vähempäänkin voi tyytyä. Ei, ei vaan tyytyä, vaan olla tyytyväinen. Onnellinen suorastaan.
Kaarina Davis irtisanoutui työstään, muutti torppaan maalle ja elää 400 eurolla kuukaudessa. Se on houkutteleva ajatus. Kävimme tänään Kaipiaisissa pikareissun, kun "putkimiehen" piti tulla laittamaan vedet kesäkuntoon. Oli unohtanut pomo laittaa toimeksiannon kalenteriinsa, joten siitä hommasta ei tullut mitään. Äitiä ja tätiä hieman harmitti, mutta minä ihastelin taas sitä rauhaa, jonka rappusilla istuessaan tunsi. Tai olohuoneen nukkavierussa nojatuolissa katsellessa kakluuneja ja ihanaa vanhaa kattoa. Lunta oli vieläkin pihalla kamalasti, aivan toiseen malliin kuin Helsingissä. Neljä puuta oli joko kokonaan tai osittain katkennut, piha oli myyrien mylläämä ja kaikki näytti vielä enemmän tai vähemmän kuolleelta. Silti en nähnyt tällä kertaa sitä kaikkea, mikä ei ollut vielä täydellisessä kesäkunnossaan, vaan kaiken sen ihanan työn, jota tuo puutarha ja piha vaatisi. Siellä riittäisi tekemistä eikä ainakaan tähän vuodenaikaan tarvitsisi huokailla mielekkään työn perään.
(Välihuomautus. Google ilmoittaa, että olen juuri loggautunut ulos toisesta sijainnista. Kirosanoja. Olen yrittänyt taistella puoli tuntia googlen uusien sääntöjen kanssa, jotka yksityisyysasetuksiltaan kuulostavat aivan järkyttäviltä. En halua ison veljen valvovan, mutta en jaksa myöskään tänä iltana etsiä muita bloggausmahdollisuuksia.)
Niin, mutta siis Kaipsusta, josta puuttuisi luonnon, rauhan ja mielekkään työn sijaan paljon muuta. Kuten teatterit. Kävimme eilen teatterissa katsomassa Kuninkaan puheen ja myönnettävä on, että jos muuttaisin maalle, niin kaipaisin sitä. Mahdollisuutta välillä pukeutua hienommin, nauttia kyldyrellistä ilmapiiristä ja itse esityksistä. Kaipaisin myös sitä, että kevät täällä tulee ainakin kaksi viikkoa aikaisemmin. Suomen vuodenaikojen ollessa mitä ne ovat, se on pitkä aika.
Muut kaipauksen kohteet jääkööt tältä illalta, sillä huomenna on herättävä töihin ja haluan vielä aukaista hulluilta päiviltä ostamani Virpi Hämeen-Anttilan uuden kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti