Aurinkoa ja artikkeleita

Ei hassumpi päivä tänään. Tosin sitä hieman näin illasta varjostaa se, että iltapalan syömisen sijaan poikalapsi heitteli ruokiaan lattialle ja nyt taas pitkästä aikaa nukkumaan on käytävä itkemisen kanssa. Tai no itse asiassa eilenkin itkettiin. Onkohan pojalla nonnaa ikävä? Syksyn neuvolan ja unikouluohjeiden jälkeen kun hän on ollut yleensä hyvä nukahtaja. Vielä neljä minuuttia aion odottaa ja sitten käyn katsomassa.

Minun ihka ensimmäinen referee-artikkelini julkaistaan. Todennäköisesti kesäkuussa. Vuosikaudet kynnys artikkelin kirjoittamiseen oli valtava, mutta nyt se syntyi suhteellisen kivuttomasti. Ehkä se on vain uskottava, että sen aika oli nyt eikä viisi vuotta sitten. Tosin en voi väittää, että nämä professionaaliset synnytyskivut olisivat kaunistaneet tai muutenkaan tehneet minusta parempaa ihmistä. Päinvastoin – kyynisemmän, kaunaisemman ja kateellisemman.

Tai ainakin minusta oli hyvää vauhtia tulossa sellainen. Kadehdin tuttavien hienoja asuntoja, viimeisen päälle suunniteltuja sisustuksia ja toistuvia matkoja kaukomaille. Minusta oli tulossa pahimman luokan materialisti ja se uhkasi keväällä synkentää muuten aivan loistavasti alkaneen vuoden.

Sitten löysin Kaarina Davisin, joka kirjoitti, ettei tarvitse hypätä kulutusansaan. Mikään hirveä kuluttajahan en ikinä ole ollutkaan, pihi luonne kuin olen, mutta se ei ole estänyt minua haluamasta kaikenlaisia hienouksia. Haaveilemasta lottovoitosta ja muutamasta kotiorjasta. Mutta jos sitä tavaraa ei oikeasti tarvitsekaan, niin elämä on paljon mukavampaa. Jos ”hienoa” yhtäkkiä onkin se, että pystyy elämään vaatimattomammin.

Palautuuko tämäkin taas minun auktoriteettihakuiseen ja selvät moraalikoodistot haluavaan minääni? Samalla kun haluan eroon siitä, että asiat ”pitää” tehdä jollain tavalla, niin haluanko tilalle normin, jonka mukaan asiat ”pitää” tehdä toisella tavalla? Nyt minä olenkin se, joka tekee oikein ja ne materianhaluiset väärin? Miksi sitä ei voi sisäistää, että asiat voi tehdä monella tapaa ja kaikki ne tavat ovat yhtä hyviä.

En halua miettiä sitä nyt. Minulla oli hyvä päivä. Sain artikkelikorjaukset lähetettyä, pyysin kirjaa arvioitavaksi ja vaikken sitä saisikaan, niin ainakin sain samalla idean siitä, miten voin hyödyntää sitä Elisabeth-juttuani. Innostuin taas tutkimuksen teosta yhtä paljon kuin oikeuslähde-artikkeliani kirjoittaessa. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja kukat kukkivat toden teolla. Lapsukaisen kanssa oli hauskaa ja rentoa – siihen asti, kun kinkkujen heitteleminen lattialle alkoi. Iloitsin myös siitä, että sain taas tartuttua tähän blogiini. Nyt ei tarvitse kaikkia mietteitä kirjoittaa naamakirjaan, mutta saa kuitenkin kelattua asioita. Kirjoittaminen kun nyt vaan on kivaa.