Elämän haurautta

Eilen oli suru-uutisten päivä, eikä blogin kirjoittaminen oikein tuntunut asianmukaiselta. Tänäänkin mietin naamakirjaa päivittäessä arjen jatkumisen ja menetyksen yhtäaikaisen olemassaolon ristiriitaa. Surun kohtaamisen vaikeutta. Kuinka kiitollinen saa olla siitä, miten jotkin asiat ovat omassa elämässä kulkeneet. Kiitollisuutta elämän pienistä ihmeistä. Sitä miettii myös elämän yllätyksellisyyttä, jonka vuoksi emme voi koskaan tietää, mitä huomenna tapahtuu. Suunnitelmat eivät aina toteudu, niin kuin oli ajatellut. Aikaa ei ehkä ole myöhemmin tehdä kaikkea, mitä halusi, minkä vuoksi elämää on oikeasti elettävä nyt. 

Aurinko on näyttäytynyt

Aurinko paistaa kunnolla pitkästä aikaa. Ainoa huono puoli on se, että tyttölapsi ei näin valoisassa tunnu tajuavan, että on jo ilta ja aika nukahtaa. Istuu vaan selaamassa kirjaa. Muuten onkin vietetty varmaan suurin osa päivää ulkona nauttimassa kesäisestä säästä. Kuuden aikaan oli rannassa jo niin lämmin, että saattoi olla teepaidassa ja viruttaa varpaita vedessä. Ensimmäinen mökkipäivä myös, kun ulkona pystyi kävelemään ilman kenkiä. Kyllä se tästä vielä kesä tulee. 

Jousiammunnan opetuksia

Haravoin tänään kirjaimellisesti metsää, kun yritin etsiä nuolta – mutta tuloksetta. Lopulta päätin luovuttaa ja jatkoin ampumista muilla nuolilla. Kun yksi nuoli sujahti taas metsään, päätin luottaa itseeni, koska minulla oli hyvin vahva mielikuva siitä, mihin eilinen nuoli oli mennyt. Se vain oli suhteellisen selkeä paikka kaiken muun mustikkaryteikön keskellä eikä siinä vain ollut näkynyt nuolta, vaikka olin etsinyt sen läpi jo monta kertaa. Mutta kun vaihdoin näkökulmaa ja nostin sammalta, niin siellähän se oli kuitenkin. Aivan täysin hautautuneena maan alle, mutta kuitenkin juuri siinä, mihin olin nähnytkin sen laskeutuvan. Siinä oli jotain vertauskuvallista monessakin suhteessa.

1) Välillä täytyy luovuttaa, että pääsee toivottuun lopputulokseen.
2) Välillä täytyy luottaa itseensä.
3) Välillä ratkaisut ovat aivan silmien edessä, vaikkei niitä näekään.
4) Ja välillä sen ratkaisun näkeminen vaatii näkökulman tai perspektiivin muutosta. 

Hyvää Juhannusta!

Juhannusaatto. Juhannukseemme ei ole koskaan oikeastaan kuulunut mitään perinteitä, mutta tänä vuonna käytiin toista kertaan peräkkäin katsomassa seurakunnan kokkoa. Menimme kävellen, mikä oli mukavaa, erityisesti paluumatka vielä valoisassa illassa. Kärryt olivat mukana, mutta jostain syystä tyttölapsi on päättänyt boikotoida niitä. Hän käveli koko matkan perille ja lähes koko matkan takaisinkin ennen kuin mummoporras heltyi. Itse olisin ollut yhtä itsepäinen kuin neitikin. Oli hieno kokko ja mukava perinteen alku. Ensi vuodeksi kyllä haluaisin keksiä jonkin perinteen vaikka ruokapuolellekin. Tai ainakin jotain juhlistamaan päivää niin, että se vähän poikkeaisi muista.

Päivä poikkesi kyllä muista tämän kesän päivistä siinä, että ensimmäistä kertaa luin kirjaa ulkona. Tosin tenttikirjaa, mutta hienoa silti. Tai no olen lukenut tenttikirjaa myös hiekkalaatikon reunalla, mutta siinä täytyy koko ajan olla toinen silmä jossain muualla. Nyt istuin hetken aikaa ihan yksin terassilla, vanhempi sukupolvi oli päiväunilla ja nuorempi istui ikkunan takana tuijottamassa DVD:tä. Pitkähihainen sai yhä olla päällä, mutta sen kanssa olikin jo hetken ihan lämmin. Olen myös testannut jousta uudelleen ja vaikka yhä usemmin osun tauluun, niin olen myös onnistunut hukkaamaan yhden nuolen metsään. Etsintä jatkuu huomenna.

Sateista juhannuksen odotusta

 Sataa, sataa ropisee. Käytiin Joutsenossa kaupassa ja sade oli onneksi lakannut kauppareissun aikana, joten päästiin viereiseen puistoon. Ja tyttölapsi onneksi nukahti paluumatkalla, niin meni ilta vähän rauhallisemmissa merkeissä kuin viime päivinä. Muutoin päivä meni sisätiloissa, jolloin ei oikein edes huomaa olevansa mökillä. Tämä ”mökki” kun on niin iso ja moderni, että talohan tämä varsinaisesti on. Asiassa on selkeät hyvät puolensa, mutta huono puoli on se, että luonto on askeleen kauempana kuin perinteisissä vanhoissa mökeissä: sisälle ei esimerkiksi kuule linnunlaulua eikä laineiden liplatusta. Hyvä puoli sisällä vietetystä päivästä puolestaan on se, että olen taas hivenen edellä käännöstöiden aikataulussa. Toivottavasti huomenna on silti vähän parempi ilma. Ja toivottavasti heinäkuussa tulee oikeasti lämmin kesä. Nyt ei 15 päivän ennuste vielä lupaa oikein minkäänmoista parannusta.  

Hiano päivä

Harvinaisen aktiivinen mökkipäivä. Olemme pelanneet mölkkyä, yrittäneet ampua jousella ja etsineet nuolia metsästä. Tyttölapsen kanssa käytiin päiväunikärrykävelyllä, joka varsinaisen päämääränsä kannalta oli tulokseton, mutta kameraan sain yli sata kuvaa. Välillä tihutti vähän vettäkin, mutta ei käännytty takaisin. Mölkky on erittäin kivaa ajanvietettä, mutta sekä jousiammunta että kuvaaminen ovat flow-tyyppisesti erittäin mielekästä tekemistä, joissa olisi kiva kehittyä paremmaksikin.

Aamupäivällä tarvitsi pitkähihaisen neuleen lisäksi hupparin ja kevytvuorillisen takin, mutta illaksi tyyntyi ja aurinkokin välillä paistoi. Poikalapsen kanssa käytiin saunassa, ja syötiin makkaraa rannassa. Ilokseni voin myös raportoida, että joistain viimeaikaisista valokuvista pelästyneenä nyt on jo kolmas tai neljäs ilta putkeen, kun en ole sortunut lasten nukkumaan mentyä iltaherkutteluun tai -syömiseen ylipäätään. En edes muista, milloin olisi viimeksi mennyt kokonainen päivä aivan ilman herkkuja, mutta sitä odotellessa.  

Poistuttu taas kaupungista

Kesäloma on tavallaan alkanut. Ja toisaalta taas ei laisinkaan. Mikä on jännällä tavalla mukava ajatus, koska jos olisin oikeasti tällainen freelancer-hörhö, niin voisin tehdä töitä esimerkiksi juuri näin Saimaan rannalla, iltamyöhällä lasten nukkuessa. Jossain Julia Cameronin harjoitustehtävässä piti kuvitella itsensä unelmaansa viiden vuoden kuluttua, ja siinä tein juuri jotain tämän kaltaista. No, taisin kirjoittaa fiktiivistä kääntämisen sijaan, mutta hiton paljon helpompaahan tämä on. Olettaen, että toimeksiantoja riittää.

Täytyy kyllä myöntää, että Saimaa on tänään jäänyt ainoastaan ikkunasta nautittavaksi sisustuselementiksi. Niin kauhea tuuli ulkona ja niin kylmää, ettei ulos ole paljoa päästy. Kaupungissa käytiin kaupoilla ja kirjastossa sekä kahvittelemassa serkun tytön/tyttölapsen kummitädin kanssa. Siellä oli huomattavasti lämpimämpää, kun tuuli ei kerännyt voimaa koko aavan Saimaan ulapan edestä. Ja hyvin vehreää ja harvinaisen nättiä tähän aikaan vuodesta.  

Kesätöitä

Eilen käytiin neuvolassa ja kaupoilla. Vietettiin hauskoja synttäreitä ja syötiin hyvin. Palautin saksan käännökset ja lupauduin taas tekemään uuden. Saa nähdä, miten mökillä löytyy aikaa käännöstöihin, mutta nopeutuneella tahdillani tässä ei ehkä menekään niin kauan. Nämä taitavat olla viimeiset työt tähän firmaan, ellen sitten saisi myytyä itseäni korjaamaan englanninkielisiä käännöksiä. Viimeinen on niin onneton, että joku on tainnut sortua googlen käännösohjelmaan. 

Eilen illalla oli niin vetämätön olo, että saattoi olla hippasen lämpöäkin. En kyllä mitannut kuumetta eikä tänään ole enää tuntunut samalta. Nenä tosin valuu niin kuin myös tyttölapsella, joka synttäreidensä kunniaksi nukkui tänään puoli kymmeneen asti. Ennen kokematonta. Sen seurauksena köllöteltiin aamulla pitkästä aikaa poikalapsen kanssa vierekkäin sohvalla. Poikalapsi katsoi lastenohjelmia ja minä tein töitä. Oli mukavaa, mutta muistutti myös siitä, että poikalapsi kaipaisi selvästi vähän yhteistä aikaa ilman pikkusiskoa, joka osaa vaatia tilansa. Muutoin tänään on leivottu, siivottu pikkaisen päällimmäisiä sekä ulkoiltu, koska eihän kesän tähän asti kauneinta päivää voi viettää kokonaan sisätiloissa.

Onneksi on toimintaa

Tänään olen käynyt hammaslääkärissä ja nauttinut hetkestä omaa aikaa. Iltapäivällä puolestaan käveltiin lasten tulevan tarhan tutustumisiltaan. Vanhaan ryhmikseen verrattuna paikka on hyvin iso: viisi isoa ryhmää, jotka kaikki jakaantuivat vielä pienempiin ryhmiin. Tädit olivat kuitenkin vielä näin kevätkauden päätteeksikin iloisia ja nauravaisia, tilat olivat isot ja mukavat, ja ikkunoista löytyi askarteluja. Poikalapsen ryhmikseen tutustumispäivän jälkeen olin epäileväinen, mutta nyt jäi erittäin positiivinen fiilis. Poikalapsen yksi kerhokaveri on tulossa samaan isoon ryhmään, ja pihalta hän bongasi heti pari kaveria leikkiin. Kyllä maar, luulen, että tästä tulee oikein hyvä juttu.

Mökkihöperyyttä

Tänään emme lähteneet Tuusulaan retkelle. Tai kauppaan. Tai edes ulos, koska en jaksa juosta tyttölapsen perässä puistoon tai istua hiekkalaatikon reunalla. Jatkossa kannattaa muistaa, että suunnitelmistaan on hyvä pitää kiinni, koska kaksi päivää sisätiloissa lasten kanssa ei ole järkevää ajanviettoa. Tai ainakaan mukavaa, järkevyydestä viis. Poikalapsi on nyt kylvyssä ja tyttölapsi läträä likomärkänä vieressä, mutta muuten onkin pääsääntöisesti nahisteltu ja sotkettu. Minä olen saanut jonkin verran töitä tehtyä – ja luettua teologian tenttiin – vaikkakaan en yhtä paljon kuin eilen. Illalla saan varmaan luettua viimeisen omistamani Jordanin loppuun – kolme viimeistä ja ennen lukematonta odottavat joko kaupassa tai kirjastossa. En ole varma kummassa, mutta ne täytyy joka tapauksessa saada käsiin pikapikaa.

Laiska tiistai

Eilisen rento ja aktiivisen luova tuuli ei kantanut tähän aamuun asti, vaan laiskuus on ollut päivän vallitseva sana. En saanut edes kauppaan lähdettyä, kun maitoa oli vielä riittävästi. Olenkin tänään tehnyt melkein pelkästään käännöstöitä, ja saanut käännettyä aikataulun edellyttämän neljän ”autonosan” sijaan jo kaksikymmentäkuusi. Tätä vauhtia saisin loput valmiiksi kahdessa päivässä. Tämä aikataulu myös todistaa, että jos töitä riittäisi, niin tällä vauhdilla pystyisi elättämään itsensä erinomaisen hyvin. Sen lisäksi päässä on taas pyörinyt jokin fiktiivinen fantasiakohtaus, mikä johtuu osittain varmaan siitä, että katsoin eilen illalla televisiosta Harry Potterin. Oli aika, jolloin televisio oli päällä joka päivä tuntikausia, mutta nyt elokuvan katsominen oli jotain ihan poikkeuksellista. Ja mukavaa pitkästä aikaa. 

Kesän ensimmäinen ukkosmyrsky

Eilen juhlittiin kaverien voimin tyttölapsen synttäreitä. Vaikka lapset aiheuttavatkin harmaita hiuksia välillä, niin kyllä elämä on muuttunut niiden myötä niin paljon positiivisemmaksi. Erittäin mukavat juhlat, ja on suuri ilo toisinaan toteuttaa emännyyttä.

Olin ajatellut, että palaisimme tänään itään, mutten jaksanut aamulla ajatellakaan pakkaamista ja matkustamista. Sen sijaan oloni oli muuten käsittämättömän rento. Suoranainen lomafiilis ja jotenkin käsin kosketeltava tunne siitä, ettei tänään tarvitse saada mitään aikaan. Yhtä aikaa läsnä oli kuitenkin vahvasti ajatus siitä, että jos haluan, niin voimme lähteä tällä viikolla vaikka retkeilemään ja hurauttaa johonkin lähelle piknikille. Pääkaupunkiseudultakin löytyy hiljaisia, rauhallisia paikkoja, joissa hallitsee enemmän luonto kuin ihmisruuhkat. Ja historiaa. Voitaisiin lähteä käymään Tuusulassa katsomassa Aleksis Kiven kuolinmökkiä ja kotiseutumuseota. Lapset voi lahjoa hiljaisiksi jäätelöllä. Ehkä Tuusula voisi olla ohjelmassa keskiviikkona. Huomiseksi luvataan vähän harmaampaa ja tällaiset retket ovat aina paljon mukavampia auringonpaisteessa. Tai no harmaata luvataan myös keskiviikkoaamupäiväksi, mutta huomenna pitää käydä kaupassa eikä yhtenä päivänä jaksa montaa ohjelmanumeroa.

Eläimiä ja herkkuja

Tänään osallistuimme Tikkurilan seurakunnan järjestämälle retkelle Kungsbackan kotieläinpihalle Ilolaan, lähellä Porvoota. Luonnon keskeltä isosta maalaispihapiiristä löytyi niin skotlantilaista lihakarjaa kuin lampaita, villisikoja ja hevosia, kalkkunoita ja vuohia ja paljon muita eläimiä. Poikalapsen mielestä kivointa oli aasin syöttäminen ja traktoriajelu, tyttölapsi taisi pitää melkein yhtä paljon hiekkalaatikosta kuin eläimistä. Laavulla paistettiin makkaraa ja aurinko paistoi koko Kungsbackassa oloajan. Oli oikein mukava retki, vaikka bussimatkat tyttölapsen kanssa olivatkin vähän rasittavia. 

Porvoossa käytiin paluumatkalla pikaisesti ja kohteena oli ennen kaikkea Brunbergin makeiskauppa. Alun perin tarkoituksena oli käydä tehtaalla, mutta se ei ilmeisesti ollut lauantaina auki, joten päädyttiin keskustaan. Pieni myymälä oli tupaten täynnä, joten kovin harkittuja päätöksiä ei tungoksessa voinut tehdä. Lähetin välillä poikalapsen ryömimään nurkkaan nappaamaan karkkipussin, kun aikuisen menevää rakoa ei ahtaudesta löytynyt.

Kotimatkaan tuli vähän lisäpituutta, kun hyppäsimme vahingossa Tikkurilasta Helsinkiin päin menevään junaan, joka ei pysähtynytkään ennen Pasilaa. Poikalapsen mielestä oli hurjan hauska seikkailu; tyttölapsen mielestä oli kivaa niin kauan kuin ei tarvinnut istua vaunuissa. Kotiin päästiin pienessä tihkusateessa vähän ennen viittä. Sen jälkeen on vielä väännetty mansikkajuustokakkua ja mustikkapiirakkaa huomista varten, täytekakut kun eivät oikein ole oma vahvuuteni. Huomiseksi riittää silti puuhaa ennen kuin synttärivieraat tulevat. Toivottavasti päästään jollain kohtuullisella aikataululla ylös, sillä lapset menivät nukkumaan vasta nyt eikä lastenhuoneessa ole vielä hiljentynyt. Mitään töihin tai juhlavalmisteluihin liittyvää en kyllä aio enää tänään saada valmiiksi, vaan lähteä kohta lukemaan.

Mielen liikkeitä

Tänään oli auringossa jo lämmintä – ainakin farkut ja pitkähihainen päällä. Istuin jonkin aikaa aurinkotuolissa, ja vain nautin lämmöstä, lintujen laulusta ja tuulen suhinasta lehdissä ajattelemattakaan mitään tekemistä. Oli mukavaa. Ja sitten otin tyttölapselta takin pois päältä, ja hän kuvitteli, että ulkona voi saman tien olla yhtä hyvin myös ilman kenkiä ja hattua. Saimme tästä aikaan sotatilan, ja kärhämää on riittänyt myös loppupäivään. Ehkä tämä on juuri niitä hetkiä, jolloin pitäisi harjoitella mielenhallintaa ja näkökulman vaihtamista. Keskittyä niihin päivän hyviin hetkiin eikä antaa huonojen määrittää koko päivää. Kyllä, se juuri on ehdottomasti tarpeen ja yllättävää kyllä tuntuu jopa auttavan.

Piha kaunistuu

Tänään on ulkoiltu eilisenkin edestä. Ruohonleikkausurakka on jatkunut, mutta siitä huolimatta hyvä osa pihasta on vielä kesken, ja jääkin tältä erää kesken, koska huomenna on kotiinpaluun aika. Olen leikannut ruohoa kolmena päivänä huomattavasti pidempään kuin mitä menee koko omaan pihaan eikä työ tullut läheskään valmiiksi. Kokoero on huomattava. Omalla pihallani on tosin suhteessa paljon enemmän kukkia ja kasvia. Tietysti jos alkuperäinen suunnitelma olisi yhä voimissaan, niin tässäkin pihassa olisi paljon vähemmän ruohon valtaamaa alaa, kun pihan oli vielä 40-luvulla tarkoitus olla hyötykäytössä.

Voin myös tyytyväisenä todeta, että olin eilen väärässä. Kakkoskäännösdokumentin tekstit ovat niin lyhyitä ja tähän mennessä jo tuttua asiaa, että niiden kääntäminen onkin nopeaa. Englanninkielisen käännöksen taso tosin osoittautui niin surkeaksi, että minun on yllättävää kyllä helpompaa kääntää saksasta. Johtuu myös siitä, että muistan jo tähän mennessä, että bremsbeläge tarkoittaa jarrupaloja, kun taas brake pads ei käänny yhtä sujuvasti.

Sataa sataa ropisee

Tänään paitsi satoi vettä, niin myös tuuli varmaankin lähes myrskylukemissa. En istuttanut kukkia, koska emme edes selvinneet ovesta ulos. Aika järkyttävää sinänsä. Sen sijaan voin tyytyväisenä todeta, että kolmasosa kuukauden käännöstyöurakasta on tehty, ja kahdesta dokumentista ensimmäinen lähetetty takaisin firmalle. Toinen on teknisempää asiaa, ja sen takia kääntäminen tulee olemaan varmaankin vähän hitaampaa. Myöskin sen takia, että jälkimmäisen dokumentin englanninkielinen käännös ei suoraan sanottuna ole kovin hyvä. Sanoisinpa melkein, että surkea. Vaikka oma saksasta suomeen käännöksenikään ei ole kaikkein sujuvinta ja monivivahteisinta kieltä, niin kyllä se tuon voittaa helposti.

Horoskooppi käski tehdä tänään olostani niin nautinnollista kuin kehtaan, jolloin elämä palkitsisi minut iloisilla yllätyksillä. Pitäisiköhän aloittaa nyt ja kaivaa romaani esiin. Tosin luulen, että iloisia yllätyksiä varten olisi pitänyt siirtyä nautinto-osastolle jo vähän aikaisemmin. Tai selvisihän lastenhoito ensi viikon hammaslääkärikeikkaani varten tänään. Se oli iloinen ja huojentava yllätys. Kiitos E!

Vaivaista puuhastelua

Hartiat ovat taas niin jumissa, että päätä särkee. Särky meni jo kertaalleen ohi, kun lepäsin tyttölapsen nukkuessa päiväunia, mutta iski sitten uudestaan. Ei ehkä tykännyt illan ruohonleikkuusessiosta, kun toiminta tuntuu pahentavan sitä. Lapset onneksi nukahtivat kivuttomasti vaikkakin myöhään, ja oli pakko lepäillä vielä tunnin verran sohvalla sen jälkeen. Nyt on olo taas siedettävä, joskaan ei vieläkään normaali.

Laitoin aamulla kiireellä työhakemuksen menemään, kun korjasivat manuaalisesti teknisen ongelman. Tänään taas toivon saavani paikan ja vielä yhden mahdollisuuden testata tutkimusta käytännönläheisemmästä näkökulmasta. Jostain syystä eilen niin hyvältä ajatukselta tuntunut muutto ei enää tunnukaan oikealta. Ei voi ymmärtää näitä mielen muutoksia.

Joka tapauksessa työhakemuksen lähettämisen jälkeen hurautettiin Valkealaan Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Siellä oli niin hyviä tarjouksia, että innostuin vähän liikaakin enkä muistanut, että kukat, jotka näyttävät parhaimmilta kaupan hyllyllä eivät välttämättä näytä parhaalta luonnossa. Osa odottaa vielä istutusta, kun pääkipu yltyi pahimmaksi juuri kaivaessani niitä maahan. Huomiseksi on kyllä luvattu aamupäivälle sadetta, joten voi olla, että jäävät istutuspuuhat iltapäivään.

Perillä

Olemme saapuneet. Matkalla käytiin pikaisesti kirjastossa, mutta ei Mustilan Arboretumissa, vaikka olin sitäkin suunnitellut. Takapenkki nukkui makoisasti ja oli niin harmaata, että päätin jättää vierailun aurinkoisempaan päivään. Pysähdyttiin sen sijaan Kouvolassa Mäkkäriin ja Lidliin, ja saavuttiin joskus kolmen jälkeen auringonpaisteessa perille.

Sisällä oli lämpöä 17 ja risat, joten pattereilla saatiin helposti oleskelulämpötilaan. Poikalapsi olisi halunnut heti hyökätä tablettiin kiinni, mutta määräsin ohjelmaan ensin vähän ulkoilua. Tuli todistettua, että ruohonleikkuu onnistuu erittäin hyvin, joten sitä jatkamme huomenna. Poikalapsi painui sisälle heti, kun sai luvan, mutta tyttölapsi olisi jatkanut ulkoilua vaikka kuinka pitkään. Vähän vettä ripsi jossain vaiheessa, mutta emme antaneet sen häiritä itseämme vaan puuhailimme menemään. Välillä tyttölapsi komensi keinuun istumaan ja ihmettelimme siinä itikoiden syöttinä maailmaa. Ja pihaa. Voi olla, että huomenna täytyy käydä Valkealassa vähän kukkaostoksilla. Myöhemmin kesällä voisi olla maalin oston aika.

Tietysti mietin myös täällä asumista. Nauroin nimittäin ääneen keinussa. Olin ulkona vielä kello seitsemältä, koska täällä on täydellinen rauha ja tekemistä riittää. Hassuttelin lasten kanssa iltapalapöydässä. Tämä on niin unelmien paikka – ei täydellinen, täydellisyydestä puuttuvat muun muassa lähempänä asuvat sukulaiset ja kaverit, se idyllinen kirkko ja kirjasto ja jokin harrastepaikka, peltonäkymä ja sijainti lämpimämmällä alueella – mutta kaikista puutteistaan huolimatta tämä on silti unelmien paikka. Pitäisikö minun nyt kuitenkin kokeilla? Laittaa asunto vuokralle vuodeksi ja testata, kuuluuko minun asua täällä? Mistä sen tietää vai onko joskus pakko vain hypätä tuntemattomaan?