Kesäloma on tavallaan alkanut. Ja
toisaalta taas ei laisinkaan. Mikä on jännällä tavalla mukava ajatus, koska jos
olisin oikeasti tällainen freelancer-hörhö, niin voisin tehdä töitä esimerkiksi
juuri näin Saimaan rannalla, iltamyöhällä lasten nukkuessa. Jossain Julia
Cameronin harjoitustehtävässä piti kuvitella itsensä unelmaansa viiden vuoden
kuluttua, ja siinä tein juuri jotain tämän kaltaista. No, taisin kirjoittaa
fiktiivistä kääntämisen sijaan, mutta hiton paljon helpompaahan tämä on. Olettaen,
että toimeksiantoja riittää.
Täytyy kyllä myöntää, että Saimaa
on tänään jäänyt ainoastaan ikkunasta nautittavaksi sisustuselementiksi. Niin
kauhea tuuli ulkona ja niin kylmää, ettei ulos ole paljoa päästy. Kaupungissa
käytiin kaupoilla ja kirjastossa sekä kahvittelemassa serkun tytön/tyttölapsen
kummitädin kanssa. Siellä oli huomattavasti lämpimämpää, kun tuuli ei kerännyt
voimaa koko aavan Saimaan ulapan edestä. Ja hyvin vehreää ja harvinaisen nättiä
tähän aikaan vuodesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti