Näin kahden päivän syvällisen kokemuksen jälkeen voi todeta, että sekä toimii, että ei toimi. Eilen kalenteri heitti pahasti, kun päätin ryhtyä heti aamun luennon jälkeen toteuttamaan opiskelijoilta tulleita ehdotuksia kurssialustan luomisesta. Sinänsä hyödyllistä, mutta sinne katosivat lukujärjestykseen merkityt tehtävät. Opetus numero yksi: lukujärjestykseen täytyy luoda enemmän jouston varaa. Tänäänkään lukujärjestys ei ole toiminut täydellisesti, sillä olin ehtinyt unohtaa iltapäivän kokouksen ja siihen luettavat asiakirjat. Aamu sen sijaan lähti liikkeelle aivan mahtavasti lukujärjestyksen avulla. Aamusurffaukseen kulunut aika hupeni murto-osaan normaalista ja olen saanut lounasaikaan mennessä hoidettua kaikki aamuksi suunnitellut tehtävät ja enemmänkin. Seuraavaksi aion kiltisti käyttää tunnin seuraavaan ohjelmoituun tehtävään, vaikka aamupäivällä haalitut artikkelit kutsuvatkin jo tuossa vieressä. Opetus numero kaksi: lukujärjestys kannattaa laatia jatkossakin.
Iltaa pitäisi myös jatkaa koululla. Olen vähän lupaillut, että lähtisin kokeilemaan, miltä tuntuu kuorossa laulaminen. Minähän en varsinaisesti osaa laulaa, mutta tykkään kuitenkin laulamisesta. Jos nyt ymmärsin oikein, niin tietyistä kuoronjohtajan esiintymisambitioista huolimatta tässä olisi ensi sijalla juuri se hauskanpito eikä niinkään täydellinen suoritus. Lastenhoito kuulemma järjestyy kuoropaikalla, mikä on yhtäältä edellytys sille, että tämä toimii, mutta toisaalta myös se epäilyksen paikka. Käymme jo viikoittain yhtenä arki-iltana seurakunnan kerhossa, jossa lapset ovat hoidossa ja äidit vertaistukeilevat toisessa huoneessa kahvin ääressä. Jos viikkoon laitetaan toinen erillään olo -aktiviteetti, niin onko se koko päivät tarhassa olevalle kaksivuotiaalle liikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti