Syksyn satoa

Onkohan mahdollista lisätä tähän blogiin jotain rajoituksia lukijoiden suhteen. Viimeisen päivän aikana lukijoita - kyllä, kyllä, tarkistan ne kuitenkin päivittäin - on ollut ennätysmäärä. Valitettavasti yhtä lukuun ottamatta kaikki Venäjältä ja kun menin klikkaamaan linkkiä - niin, niin, ei pitäisi - päädyin jonnekin mainossivustolle, jossa kehotettiin ostamaan viagraa. Ei ehkä aivan sitä kävijäkuntaa, jota haluaisin.

Tänään on ollut jotenkin kovin syksyisen masentava päivä. Silloin kun asuin vielä kerrostalossa ja kävin tällaisina päivinä kävelyillä, kuvittelin, että pihanomistajana viettäisin syyspäiväni pihaa rapsutellen, haravoiden ja ehkä grillissä roskia poltellen. Olin kateellinen. Nyt kun minulla oma pieni piha on, niin eipä siellä ole kesän jälkeen tullut paljon oleskeltua. Ruohikko rehottaa, salaatit ovat ylikasvaneet, aroniat ja punaiset viinimarjat ovat jääneet linnuille ja kukan siementen keruu on jäänyt liian myöhään. Ne harvat punertavat tomaatit ovat etanoiden syömiä. Talvella romahtanut terassi on yhä korjaamatta ja kaikki on vähän rempallaan.

Kaikesta näkee, että kesä on ohi. Vaikka mitä tekisit, nyppisit sieltä ja täältä, laittaisit ja puunaisit, talvi on kuitenkin tulossa. Tämä on luopumisen aikaa. Mikä ei tietysti tarkoita, että tämän pitäisi olla luovuttamisen aikaa. Eikös ne kaikki puutarhaoppaat sano, että syksyllä pitäisi tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi kevättä varten.

Kaikki kevään kukkasipulit pitäisi varmasti jo kovaa vauhtia istuttaa eikä jättää yhtä myöhäiseksi kuin viime vuonna. Muutimme tänne aivan lokakuun lopulla ja istutin sipulit lähempänä marraskuun loppua. Viime vuonna se onnistui, kun loppuvuosikin oli niin lämmin ja kaunis. Ainakin krookuksia puski läpi sieltä, mihin niitä tungin. Tänä vuonna ei uskalla luottaa siihen, että sää suosisi samalla lailla. No, onneksi on tarkoitus tänään lähteä siskon kanssa ostoksille Plantageniin. Huomenna voisi sitten kaunistaa vähän pihaa syyskuntoon.

Tai miksi tehdä huomenna sitä, mitä voi tehdä tänään. Jos kiskaisen ensin noista viimeisistä pienistä kesäkurpitsoista jonkin kasvismössön ja sitten lähden tutkailemaan  puutarhan nurkkia. Ainakin jos poikalapsi ei sitä ennen herää.