Tänään. Tänään olen havainnut painostaneeni kaksivuotiasta jälkeläistäni liikaa pottailusta. Tänään olen kärsinyt vasemman silmän takana tykyttävästä kivusta ja pitkästä aikaa tehnyt töitä illalla lapsen mentyä nukkumaan. Tänään olen ensimmäistä kertaa vuosiin istunut hetkeksi lattialle ja yrittänyt meditoida. Iloinnut kirkkaan värisiin vaatteisiin ja asusteisiin pukeutuneista ihmisistä syksyn muuten niin harmaassa aamuruuhkassa.
Tänään olen ollut kiitollinen vertaistuesta hyvän lounaan ääressä. Olen miettinyt, täytyykö uuden elämän aloittamiseksi sulkea avoinna olevia ovia vai onko mahdollista löytää sellainen identiteetti, joka on sovitettavissa nykyiseen työhöni. Löytää merkityksellisyyden tunne tekemällä jotain muuta nykyisen lisäksi tai tuntea ammattiylpeyttä korostamalla työn kautta saatavia yleisiä valmiuksia. Olisiko merkityksellisyys löydettävissä kokemalla itsensä ammattikirjoittajaksi tutkijan sijaan, kysyi H, ja osui ehkä johonkin olennaiseen.
Näkökulman vaihtaminen. Siitä kai tuo on oivallinen esimerkki. Siitä ja kuinka usein tarvitaan toinen ihminen näkemään oma tilanne vähän etäämmältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti