Olen yrittänyt päästä irti rationaalisesta, "mitähän muutkin ajattelevat", elämää-on-elettettävä-tietyn-kaavan-mukaan minästäni. Yrittänyt tutustua tunnepitoiseen eläjään sisälläni ja matkaoppaaksi tilannut astrokalenterin. Ilmaisen kokeiluversion, jota varmaankin tulen jatkamaan ensi viikolla vielä sillä maksullisellakin palvelulla. Se on jo sen sortin muutos entiseen verrattuna, että jotain on tapahtunut.
Työhuoneen seinälle printtasin yhden sivun analyysistä ja siitä suurensin lauseen "Ne asiat, jotka sinulle ovat tärkeitä, eivät koskaan voi toteutua muiden välityksellä". Ei niin, etteivätkö toiset ihmiset olisi tärkeitä, mutta minun on otettava itse vastuu elämäni muuttamisesta. Minun on tehtävä sellaisiakin päätöksiä, jotka eivät ole sen ennalta opitun mallin mukaisia. Niin pitäisi tämänkin päivän kalenterin mukaan. Se kehottaa rikkomaan pyhät rutiinini.
Se kuulostaa hyvältä. Valitettavasti se käytännössä tarkoittaa sitä, että minä bloggaan sen sijaan, että valmistelisin ylihuomisen esitelmää. Ehkä se on sitä, mitä tarvitsen. Esitelmää varten on vielä huominen ja se riittää, jos se pannaan riittämään. Astrokalenteri väittää, että elämälläni on käsitys siitä, mitä minä tarvitsen, eikä esitelmän teko ilmeisesti ole sitä. (Kumpihan niistä nyt on se syvempi "minä" - elämä vai minä?) Joka tapauksessa kalenteri lupaa mahdollisuutta henkisen kasvun syventämiseen ja väittää, ettei unelmiaan voi toteuttaa ilman intohimoa. Sen minä uskon. Esitelmän tekeminen tyydyttää ainoastaan siinä mielessä, että näen jonkin asian valmistuvan. Intohimo puuttuu, niin kuin se on puuttunut työstäni viimeiset kymmenen vuotta.
Onkohan henkistä kasvua se, että hetki sitten puhelin piippasi ja tekstiviesti kutsui nälkäpäiväkerääjäksi. Viime vuonna olisin poistanut viestin saman tien; nyt kävin nettisivulla katsomassa, mistä niitä lippaita voisi saada. Harkitsen vakavasti hakevani sellaisen. Perjantaina, hetken verran voisin yrittää. Katsotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti