Hyvää ystävänpäivää!

Eilinen teologian tehtävä olikin nopeampi ja mukavampi kuin kuvittelin. Ja oli kiva havaita, että olin saanut viitosen kirjoitustehtävästä ja kehut professorilta. Meinasin alkuun masentua, kun kaikella tällä koulutuksella havaitsin, etten pärjää kurssin parhaimmille. Onneksi kurssin proffakin vahvisti, että tämä on tasokkain avoimen kurssin, jota hän on tähän mennessä vetänyt, ja tällä kertaa olen valmis uskomaan, ettei kyse ole turhista kehuista. Pari avoimen yliopiston kurssia olen itsekin pitänyt ja huomattavasti enemmän tenttivastauksia korjannut, ja taso on yleensä sellaista perushyvää, mutta harvassa ovat olleet itsenäisen kriittiset ajattelijat.

Eilisen käännöstiedusteluista kaksi oli yön aikana muuttunut tilauksiksi. Toisen tein aamupäivällä ja toinen odottaa iltaa ja lasten nukkumaanmenoa. Se ei nimittäin ole käännös vaan aikaisemmin tekemäni käännöksen lukeminen ääneen (voice over), joka vaatii hiljaisen ympäristön. Olen oppinut tänään, että puhelimelle voi äänittää tiedoston, lähettää sen puhelimesta itselleen sähköpostiin ja siitä tietysti eteenpäin minne vaan. Uusi uljas maailma.

Kääntäminen on kivaa, mutta yhdistettynä päälle hyppiviin lapsiin sen mielekkyys alkaa vähän kärsiä. Täytyy myöntää, että aamupäivällä alkoi vähän tuntua, että on liian monta lusikkaa sopassa yhtä aikaa. Naamakirjassa oli menossa hyvien uutisten päivä, muttei ollut yhtään fiilinkiä osallistua siihen. Iltapäivä menikin huomattavasti helpommin, kun lasten serkku tuli kylään eikä minussa enää roikkunut kukaan. Toivottavasti yökyläilijän nukahtaminen sujuu yhtä hyvin. Omat lapsukaiset eivät suostu vielä vapaaehtoisesti yökyläilemään, mutta vastavierailulle voisin heidät silti tunkea ja lähteä tekemään jotain oikein kivaa.