Tänään tapahtui pienimuotoinen
ihme. Tyttölapsi nukahti ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella
kärryteltäessä kohti poikalapsen iltapäiväkerhoa. Pieni nuhanenä tarvitsi ilmeisesti
ylimääräistä lepoa, mutta niin tarvitsin minäkin. En olisi voinut vielä viisi
vuotta sitten ymmärtää, kuinka rentouttavaa voi olla syödä lounasta
hiljaisuudessa ja rauhassa lehteä lukien. Hesari on tauolla ja pysyy, mutta
tänään tuli Käsikädessä-lehti.
Lounaan jälkeen sain tehtyä
uusimman käännöstyön. Tähänastisista kaikkein helpoin ja nopein. Kääntäminen on
todella kivaa, mutta samalla oppii myös uutta sanastoa. Nyt tiedän esimerkiksi,
mitä on neilikka (clove), maustepippuri (allspice), meirami (marjoram) ja potka
(hock) englanniksi. Aikaisemmat käännöstyöt ovat käsitelleet pelimaailmaa,
luottokortteja ja nettikasinoita. Kaikkea siis laidasta laitaan ja
toivottavasti tulevaisuudessa vielä paljon muuta.
On se hämmentävää, miten paljon oma
aika vaikuttaa. Olisin varmaan tehnyt lähes samat asiat, vaikka tyttölapsi
olisi ollut hereilläkin, mutta tulos oli silti aivan eri. Päivä on hymyillyt,
ja olen jaksanut leikkiä ja olla paljon kärsivällisempi.
Reilu tunti sitten ovikello soi.
Yksi naapureista kysyi, voisivatko hänen tyttärensä ja poikalapsi joku kerta
leikkiä yhdessä. Nyt kun Pikku Kakkonen on katsottu, ne bondaavat
lastenhuoneessa ja tutkailevat meidän leluja ja vaatekaapin sisältöä. Tästä
minä tykkään.
- Kuinka vanha sun äiti on?
- Se on jo tosi vanha. Se ei kasva enää tosta pidemmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti