Olen vasta viime aikoina tajunnut,
että talviulkoilu – tai siitä nauttiminen – on aivan selkeä välinelaji.
Ensinnäkin ne toppahousut ovat aivan mainiot, mutta myös esimerkiksi
potkukelkka. Toissapäivän kylmän talvisesta lumimaailmasta on yhtäkkiä
siirrytty vesilammikoihin ja jäähän; katolta tuli viime yönä lumi alas hirveän
rytinän kanssa. Ulkoilu yhden energisen koirulin kanssa jääteillä on tuskaa,
sen sijaan ulkoilu energisen koirulin ja
potkukelkan kanssa on huisin hauskaa. Vedettiin suoraa tietä minkä ehdittiin,
koira juoksi ja minä potkin vauhtia, ja me suorastaan kiisimme. Ihan kuin
jossain Astrid Lindgrenin romaanissa.
Lisää hauskuutta haettiin tänään Kylpylästä.
Syömässä olen käynyt siellä kerran, mutta en koskaan kylpylän puolella. Tyttölapsi
panikoi taas tavalliseen tapaansa suihkua, mutta onneksi tykkäsi kovasti altaista,
varsinkin kun siellä oli varattu tosi kivasti lapsille erilaisia vesileluja.
Poikalapsi painoi menemään uimarenkaallaan ja olisi jatkanut paljon
pidempäänkin. Mukavaa oli kaikilla, vaikka ei olisi haitannut, jos vesi olisi
ollut pari astetta lämpimämpää.
Eilinen tiedustelu on muuttunut
tilaukseksi. Mitähän olen mennyt tekemään? Olen luvannut kääntää yli 40 000
sanaa autoalaan liittyviä tekstejä maaliskuun loppuun mennessä – ja haastavuusastetta
lisää hippasen se, että käännökset ovat saksasta suomeen, eivät englannista.
Hiihoo, eipä ainakaan ole vapaa-ajan ongelmia ensi kuussa. Toisaalta
yksinumeroisista summista siirryttiin kolmenumeroisiin, ja tämä tasoittaa
budjettiongelmat yli kuukauden osalta, vaikka tulosta menisi verotkin
täysimääräisinä. Tätä menoa voin halutessani jatkaa hoitovapaata aivan
ongelmitta siihen asti, kunnes tyttölapsi täyttää kolme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti