Kotona jälleen. Lunta ja jäätä oli selvästi
kadonnut viikossa, ja linnut lauloivat hyvin iloisesti, vaikka kello oli jo yli
kuuden, kun saavuttiin perille. Katsotaan, ennättääkö huomenna taas kevään
tekoon. Tai ylihuomenna. Tai sitä seuraavana päivänä.
Paluumatka oli vähän rasittava,
vaikka takapenkki nukkuikin koko matkan. Alkumatkasta paistoi aurinko
menosuunnasta ja kun tie oli märkä, niin välillä häikäisi hyvin pahasti. Jouduin
köröttelemään ehkä kolmisenkymmentä kilometriä poliisiauton perässä, ja hidas
vauhti, joka ei vaatinut keskittymistä, meinasi saada nukahtamaan. Muutama
yhteen asti valvottu yö näköjään oireilee jollain tasolla.
Hammaskin ryhtyi matkalla vähän
kiukuttelemaan. Yhdestä alatakahampaastani lohkesi pala joitain kuukausia
sitten. Yritin saada hammaslääkärille ajan, mutta kun en pystynyt vastaamaan kumpaankaan
hammashoitolan vastasoittoon, niin en sitten enää kokeillut uudestaan. Ennätin
siinä välissä nimittäin lukea, että särkemätön lohjennut hammas ei ole
kiireisen hoitoajan saannin syy. Tarkastusaika oli silloin jo varauksessa ja
aika on nyt saatu noin kuukauden päähän. Toivottavasti hammas taas rauhoittuu
ja jaksaa odotella kuukauden päivät. Tosin en ole aivan varma, oliko kipuilun
syynä lohjennut hammas vai sen yläpuolella läpi osittain puskenut
viisaudenhammas.
Nyt pitäisi vielä tunti tai pari
jaksaa tehdä käännöstöitä. Pienemmillä töillä on tänään ansaittu seitsemän
euroa ja isossa työssä siirrytty kytkinjärjestelmästä pakoputkistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti