Pulkkamäessä

Olen ylpeä itsestäni. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna selvittiin lähistöllä olevaan pulkkamäkeen. Poikalapsi jankutti, ettei hän halua ulos, mutta tykkäsi lopulta kuitenkin. Tultiin vähän pidempää reittiä takaisin – kiitos pulkan – ja ihan loppumatka lähimetsän läpi. Joku yksinäinen nainen oli metsässä nauttimassa (suhteellisesta) hiljaisuudesta ja hiihtäjät menivät kuntopolulla ohi. Muistutuksia siitä, ettei kaupungissakaan tarvitse ihan urbaani olla.

Loppupäivän saldo onkin sitten heikko. Kirjasto muistutti palauttamaan erääntyviä kirjoja, ja koska niistä yhdessä oli varaus, luin sen loppuun. Upeaa työtä -opus, josta mainitsin jo aiemmin. Jäin miettimään, olisiko minusta tarpeen vaatiessa yrittäjäksi, jos ei työtä muutoin löydy. Toiminimi pystyyn ja kehittämään ideoita.

Kirjan lisäksi tavasin yhtä nuukailu-blogia. Olen vakuuttunut siitä, että kuukausittaiset menot on saatavissa vielä alhaisemmaksi. Budjetin pito oli erittäin hyvä ajatus, koska se oikeasti paljastaa, mihin rahaa menee. Lehtitilaukset voi ainakin peruuttaa, vaikkei niitä enää monta olekaan, ja samoin kaikki tarpeettomat yhdistysten jäsenyydet. En tiedä, uskallanko luopua jostain hyväntekeväisyys-kohteestani – se menisi vastoin hyvää tulee kotiin päin, kun muistaa antaa eteenpäin -periaatetta, ja korkeammat voimat saattaisivat närkästyä siitä – mutta ainakin joskus voisi skipata jonkin niistä maksuista. Budjetti saa kertoa, mistä muusta voi luopua. Ja blogien nuukailuvinkit, missä voi säästää. Esimerkiksi vauvojen puklausrätti keittiössä säästää huomattavasti talouspaperia.

Aloitin myös uuden villasukan kutomisen, ja sitä neuloessani tuijottelin tv:stä valmiiksi naurettuja sarjoja. Sitä en ole tehnyt pitkään aikaan – ylipäätään katsonut muuta kuin Downton Abbeya ja toisella silmällä lastenohjelmia. En ole varma, haluanko edes katsoa, vaikka aikanaan olinkin totaalinen tv-addikti. Onko television katselu oikeasti tylsää, vai eikö sitä sovi tehdä niin kauan kuin on tärkeämpääkin tekemistä? ”Suorittamista”. Suoritanko minä yhä elämää?

Ei, sitä ei mietitä tänä iltana. Nyt juodaan kamomilla-teetä, jos vatsa vähän rauhoittuisi. Se ei tykännyt paluusta suklaaseen eikä kahviin, jotka ovat jälleen boikotissa. Vatsa ei tykkää myöskään kiireen aiheuttamasta stressistä, joten tänä iltana luetaan jälleen vain ja ainoastaan romaania.