Skansen du sköna

Tukholmasta on palattu kahden melko väsyneen reissaajan kanssa. Vaihtelu on mukavaa, mutta vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen matkakumppani ei ole kuitenkaan aivan maailmankaikkeuden parasta seuraa. Ainakaan jos vajaaseen kahteen vuorokauteen mahtuu neljä buffetluontaista ateriointia, ja toinen on kiinnostuneempi ympäriinsä juoksemisesta kuin syömisestä. Ensimmäisen illan ruokailu jäi omalta osalta aika katkonaiseksi, mutta onneksi sen jälkeen istuttiin paikoilla, joista saattoi vähän paremmin tarkkailla tilannetta pöydästä käsin. Hyvä puoli asiasta oli sitten se, että jo toisella buffet-illallisella tarjoilijat hymyilivät, että täältä tulee taas se prinsessa. Lapsilta kontaktin otto vieraisiin sujuu erinomaisesti.

Kävimme Skansenilla ja päämääränä oli erityisesti Akvaarion krokotiili. Olin kuvitellut paikan isommaksi, ja että siellä olisi mahdollista viettää aikaa sisävaatteissa sisätiloissa. Junibacken kun oli remontissa, niin sinne ei päästy pyörimään. Ulkovaatteista ei akvaariossa päästy eroon, mutta kokemus oli kiva silti. Nähtiin krokotiilit ja yksi hai, anakonda ja myrkkysammakoita, Dori-kala ja Nemo-kala ja apinoita ja laiskiaisvauvojen syöttö. Ulos tultiin krokotiilivalomiekan kanssa, mikä poikalapsesta oli se kaikkein kivoin juttu.

Skansen oli hyvin vaikuttava lumisessa talvipuvussaan, ja siellä oli ihanan hiljaista. Kesällä siellä olisi varmasti hyvin kaunista, mutta saatoin myös nähdä – ja kuulla – nyt lumenpeittämät, kiinni olevat kahvilanpöydät täynnä ihmisiä, eikä se todellakaan olisi tehnyt kokemusta paremmaksi. Harmitti vähän, että olen aina yksikseni Tukholmassa käydessä pyörinyt vanhassa kaupungissa enkä suunnannut Skansenille. Kirkon viertä kävellessä tuntui, että olen syntynyt väärälle vuosisadalle. Lapset eivät valitettavasti jaksaneet vaeltelua kovin pitkään, joten nähtävää jäi vielä paljon. Lähes kaikki paikat olivat kiinni, mutta näimme onneksi kahvilakäynnin yhteydessä yhden museon. Sen aiheena olivat tosin tupakka ja tulitikut, joten ihan kauhean kiinnostavaksi sitä ei voi väittää. Kahvila sen sijaan oli nätti.

Kotona oli odottamassa luminen pihatie ja toinen käännöstoimeksianto. Molemmista on nyt huolehdittu ja seuraavaksi pitäisi saada lelut takaisin lastenhuoneeseen, lapset nukkumaan ja sitten taas kirkkohistorian ja ehkä käsityön kimppuun.