Takaisin aikataulussa

Tänään on ollut velvoitteiden suorittamispäivä: yksi artikkeli toimitettu ja 50 sivua kirkkohistoriaa luettu ja vielä pitäisi jaksaa aloittaa yksi harjoitustehtävä. Käännöstöitä on kysellyt kolme henkilöä, vaikka yksikään niistä ei ole vielä johtanut tilaukseen. Lapsenvahti on varmistettu parin viikon päähän, kun pääsen tekemään opettajan sijaisuuden. Auttaa budjettia tasapainoon, mutta erityisesti suo kokemusta ja selkiyttää kysymystä ”olisiko minusta opettajaksi?”

Velvoitteiden suorittamisen vastapainona keittiö on kuin räjähdyksen jäljiltä. En ole jaksanut tyhjentää astianpesukonetta ja astioita on tiskipöytä täynnä. Nuudelipussista ja puolikkaasta rusinapaketista piti tankata ylimääräistä energiaa ja vieläkin tekisi mieli jotain. Nimenomaan siis tekisi mieli, nälkä ei ole yhtään. Vedenkeittimeen jäi sen verran kuumaa vettä, että käväisin tekemässä kaakaon pahimpaan makeanhimoon. Tai ei sitä ihan riittävästi ollut. Kun kaadoin kylmän maidon päälle, niin siitä tuli sen verran viileää, että piti laittaa lisää vettä lämpiämään. Ei ehkä ihan energiatehokkainta touhua maailmassa.

Aamun kerhomatkalla Fortumin pojat yrittivät myydä minulle uuden sähkösopimuksen. Minähän en tartu tarjouksiin ennen kuin olen saanut omassa rauhassa vertailla hintoja ja varmistanut, että saan varmasti edullisemman tilalle. Sähkönkulutukseni ei ole kovin hurjaa, kun lämmitys mitä ilmeisimmin menee vastikkeen piikkiin. Näin ainakin kuvittelen. Tämä kuuluu sarjaan asioita, joista minulla on vain etäinen mutu-tuntuma. Joka tapauksessa muistutti siitä, että sähkösopimuskin pitäisi varmaan joskus kilpailuttaa. Ja miettiä, voisiko vakuutuksista tiputtaa jotain pois. Minulla on esimerkiksi autoon kevyin mahdollinen kasko, mutta silläkin hinnalla maksaisi sen kattamat haaverit kyllä pois. Kymmenessä vuodessa autonomistajana olen hyötynyt vakuutuksesta yhden autonhinausmatkan verran. Tosin kun kirjoitan näin, niin heti ylihuomenna varmaan tapahtuu jotain. (Knock, knock eikä tarkoitukseni ole sortua hubrikseen tai muuhunkaan ylimielisyyteen. – – Lähes aina kun kirjoittaa blogissa tai naamakirjassa jostain tämän tyyppisestä onnesta, niin epäonni iskee heti. Meinaan kyllä kirjoittaa, mutta pitää varmaan keksiä jokin hyvityskonsti, koska en halua maksaa autonkorjauskuluja. Autofirmat jos jotkin todella osaavat rokottaa.)

Toinen kuppi kaakaota. Maitoa roiskui kädelle laittaessani sitä takaisin jääkaappiin. Toivotaan että se riittää tällä kertaa kohtalottarien kostoksi ja muistutukseksi liiallisen ylpeyden vaaroista.   

Väsyttää, mutta vielä olisi sen harjoitustehtävän aika. Onneksi maksoin etukäteen neljästä teologian kurssista, muuten saattaisi jäädä kesken nämäkin opinnot.