Eilen illalla sitten lähettelin taas niitä
työhakemuksia. Koska edellisestä kierroksesta on kuulunut pelkkää hiljaisuutta
ja ilmoituksia virkoihin valituista, niin muokkasin vähän työhakemusta. Laitoin
yhden hakemuksen jopa yläasteen historian opettajan sijaisuuteen. Yläaste on
kyllä ylettömän jännittävä paikka, mutta historian opettaminen voisi kompensoida
jopa senkin. Siihen oli joka tapauksessa helpointa keksiä perusteluja sille,
miksi juuri minut tulisi palkata.
Tänään on ollut kaunis ja
aurinkoinen päivä, mutta ärsytyskynnys siitä huolimatta jotenkin korkealla. Tai
ei ehkä niinkään ärsytys, vaan sellainen ”miksi ihmisen pitää käyttää elämänsä
siivoten keittiön tasoja joka ikinen päivä” – yhdistyneenä ”en jaksa kuunnella kolmattakymmenettä
päivää, minkä legojutun poikalapsi tänään haluaa syntymäpäiväksi, ja aaargh tätä
pitää kestää vielä lähes kuusikymmentä päivää”. No hyvä on, juuri nimenomaan ärsytys. Ja itsesääliapatia. Kunhan
lapset ovat menneet nukkumaan, niin söisiköhän sitä sen Viennetan lopun
pakastimesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti