Taas kolmestaan. Poikalapsi on
selaillut puolen päivää legon esitettä ja pohtinut, minkä lelun haluaa
seuraavalla kerralla tuliaisiksi. Poissaoloni ei siis ole ollut kovin traumaattista, joskin näkyi siinä, että hän suostui lähtemään kerhoon vasta pienen
houkuttelun jälkeen. Yhtenä argumenttina käytin sitä, että on enää vain pari
kertaa jäljellä ennen kuin alkaa loma. ”Se kesäloma on tosi pitkä,” muisteli
poikalapsi viime vuotta, ja niinhän ne kesät lapsena olivat. Onneksi on mökit
ja sukulointi, koska kaupungissa ilman kerhoja tulisi aika hyvin, hyvin
pitkäksi.
Tyttölapsi nukahti päiväunille, ja
käytin oman ajan maalaten varaston viimeisen seinän ja terassin portaat. Hyvin tyydytystä tuottavaa puuhaa. Vielä
on jäljellä aita. Terassia varten on puuöljyä, joka odottaa myös nättiä päivää
ja tyttölapsen päiväunia. Monia ulkotöitä pystyy jo tekemään lasten ollessa
mukana puuhassa – tai ainakin hereillä ja yhtä aikaa ulkona – mutta ei kaikkia.
Ikkunoiden pesunkin tekisin mielelläni rauhassa, mutta voi olla, että se jää
tältä(kin) vuodelta.
Lastenhuoneessa nukahdettiin tänä
iltana todella helposti. Vaikka tässä pikkulapsiaikaa vielä elellään jonkin
aikaa, niin huomaa selvästi, että joissain asioissa alkaa jo helpottaa. Kaksi
ensimmäistä vaativaa vuotta ovat pian kuopuksenkin osalta ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti