Tänään pääsin pitkästä aikaa sellaiseen
vireeseen, ettei koko ajan tarvitse tehdä jotain hyödyllistä. Olen höpsötellyt tyttölapsen
kanssa ja seurannut poikalapsen puuhailua, lukenut kaksi lehteä, juonut kahvia
ja päässyt hitaampaan ja stressittömämpään mielentilaan. Vaikuttaakohan tähän se
Elaine N. Aronin kirja (Erityisherkkä ihminen), jota olen lukemassa. Siinä on
joitain oikein hyviä vinkkejä siitä, kuinka elämässä pitää kunnioittaa omia
rajojaan ja estää ylivirittyneisyyttä. Hyväksyä oma hitautensa ja se, että
monessa tilanteessa tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa ja itse valitsee sen. Kirja
on myös osittain menneisyyden uudelleentulkintaa omista persoonallisista
piirteistä lähtien: esimerkiksi mitä jos koulun meluisassa ja hälyisässä ja
ristiriitoja täynnä olevassa maailmassa ylivirittyneisyys on niin korkeaa, että
sen vähentämiseksi vaistonvarainen reaktio on vetäytyä. Silloin ei ole
tullutkaan yksinomaan syrjäytetyksi vaan on itse – ehkä jopa aktiivisesti vaikkakaan
ei välttämättä tiedostetusti – valinnut vetäytyä syrjään. Kirjassa on myös luku
työelämästä ja oman kutsumuksen vaikeuden löytämisestä. Tismalleen niitä
asioita, joita olen itse pohtinut työhön liittyen. Kirja täytyy palauttaa
torstaina, joten tänään ja huomenna on toivottavasti tiedossa vielä lisää
valaistumisen hetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti