Avasin torstaina taloyhtiöltä tulleen
kirjeen, josta paljastui koko taloyhtiötä koskeva kuntoarvioraportti.
Seuraavien vuosien suositellut - mutta toivottavasti eivät koko laajuudessaan toteutuvat - korjaukset vaatisivat sellaisen lainan, että oman
henkilökohtaisen lainani määrä tuplaantuisi. Jos asuntoa lähtisi myymään, ja
tämä laina/lainantarve näkyisi hinnassa yleisen arvonalenemisen lisäksi – silloin
tämä asunto olisi yhtäkkiä niellyt kymmeniä tuhansia euroja siitä summasta,
joka minulla oli edellisen asunnon myynnin jälkeen. Käteen jäävällä rahalla ei
enää ostettaisikaan omakotitaloa maaseudulta.
Iso laina on kivipallo jalassa,
joka sitoo ihmisen sellaisiin ratkaisuihin, joita ei välttämättä oikeasti
halua. Onneksi olin tajunnut tämän mahdollisuuden aikaisemminkin, joten jostain
syystä tämä ei nyt jaksa hirveästi ahdistaa. Mutta en myöskään saa
minkäänlaisia intuitiivisia viestejä siitä, onko tämän tarkoitus olla merkki
muuton ajattelemisesta? Vai merkki siitä, että uskon löytäväni vielä sellaisen
työn, josta nautin, jolloin lainan maksaminen ei aiheuta mitään ongelmia? En
tiedä. Tänään on sinänsä ollut ihan pätevä olo, kun luin yhtä artikkeliehdotusta,
ja osasin siitä erottaa, että tämä pohjautuu nyt graduun eikä pitkän linjan
tutkimustyöhön. Jotain jäi niistäkin vuosista käteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti