Onpas ollut taas mukava päivä – ja mennyt
nopeasti. Selvittiin vauvakutsuille lastenhoito-ongelmista huolimatta, kun
lapset pääsivät mukaan. Käyttäytyivätkin vielä ihan kiitettävästi. Oli kiva
nähdä taas tuttuja pitkästä aikaa, ja tarjoilut olivat erinomaiset.
Kotiin tullessa leikkipuistossa oli
joitain naapuruston lapsia, ja poikalapsi halusi käydä kurkkaamassa, keitä
siellä oli. Tyttölapsi juoksi tietysti perään, ja sen seurauksena oltiin ulkona
vielä tunti. Tyttölapsen sai lopulta sisään vain huudon kanssa. Vaikka monessa
suhteessa ollaan päästy jo helpompaan, niin tässä tahtoiässä on kyllä omat
rasittavat puolensa. Tänään on huudettu tahtoitkua ainakin väärästä hameesta,
vaipan vaihdosta, autoon istumisesta ja siitä, ettei veljen hammasharjaa saa käyttää.
En osaa vielä toisellakaan kertaa aina suhtautua aikuismaisesti tähän
vaiheeseen. Hermostumista iltaa kohden lisäsi tietoisuus siitä, että seuraavat
viisi iltaa menevät taas hyvin tiivisti toimitustyön parissa. Aivot ovat fiktiivisessä fantasiamoodissa eivätkä haluaisi siirtyä faktapuolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti