Hidasta elämää

Tänään on vastaan tullut monta hyvää juttua Hidasta elämää -sivustolta, ja olen yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että tavallisen arkielämän ei ole tarkoituskaan olla mitenkään erityisen hyvää. Vaikka se ei ole itse asiassa ollenkaan totta. Se on passiivisaggressiivinen kärjistys ja säälinkerjäys-kommentti. Silloin kun pääsee siihen mindfulness-tyyppiseen mielenrauhaan, niin se tavallinen arkielämä nimenomaan on hyvää. Silloin kun ei pääse, niin se on tylsää ja mitäänsanomatonta ja täynnä epämääräistä ahdistusta. Kovin montaa kertaa en ole päässyt siihen tilaan, mutta riittävän usein kuitenkin tietääkseni – aistiakseni – että se on todellinen. 

 

Yhdessä niistä jutuista kysyttiin,  oletko henkisesti tyytyväinen/onko sinulla mielenrauha? Ne taitavat olla loppujen lopuksi ne tärkeimmät kysymykset. Ilman tuota tilaa mikään ei tuota pitkäjänteistä tyytyväisyyttä arkeen. Ilman sitä arkielämä on ikuista tyytymätöntä sitku-elämää. Aivan toinen kysymys on, miten siihen henkisen tyytyväisyyden tilaan päästään. Yksi tärkeä elementti on ainakin olla tietoinen sitkuttelu-tavasta ja toinen on päämäärien selkeyttäminen. Jos ensisijainen tavoite elämässä on henkinen tyytyväisyys, se johtaa erilaisiin valintoihin ja painotuksiin kuin esimerkiksi taloudellisen turvallisuuden tavoittelu.