Tänään lähdin aamiaisen jälkeen
ajamaan kohti Tallinnaa. Sää oli muuttunut selkeästi paremmaksi – aurinko paistoi
ja näytti hyvin kesäiseltä, vaikkei ulkona tuulessa kovin lämmintä vielä
ollutkaan. Matkalla näin niin kauniin kirkon, että piti pysähtyä katsomaan
sitä. Ovet olivat valitettavasti lukossa, joten otin ulkoa vain muutaman kuvan
ja jatkoin matkaa.
Tallinnassa suuntasin ensimmäiseksi Kadriorgin taidemuseoon. Olen käynyt siellä joskus aikaisemminkin, mutta eipä tuo haitannut. Edellisen päivän kartanoihin verrattuna huomasi, että nyt oli tultu keisarilliseen residenssiin. Tallinnassa on kyllä niin eri tavalla läsnä historia ja menneisyyden loisto kuin Suomessa missään.
Vanhassa kaupungissakin ennätin pyörähtää pikaisesti. Olisin halunnut kahville Maiasmokkiin, mutta siellä oli niin täyttä, että käännyin ympäri. Ahtaudessa ei ole mukavaa. Kävin sen sijaan paluumatkalla kävelemässä kaupungin muureilla ja kaupassa ostamassa autoon vähän syömistä. Laivamatka meni kirjan parissa, kun vihdoin ja viimein löysin paikan itselleni. Lukusaldoksi matkalla tuli noin 550 sivua. Robert Jordan on kyllä vienyt niin mukanaan, että tulee vieroitusoireita, kun jossain vaiheessa on pakko luopua hänen mahtavasta maailmastaan. Nyt menossa kymmenes kirja, joten jäljellä enää neljä.
Kotona oli mennyt kaikki hyvin. Tyttölapsi on oppinut uusia sanoja ja selkeästi siirtynyt tahto/uhmaikään. Poikalapsi oli erittäin hyvällä tuulella ja tyytyväinen lego-tuliaiseen. Parin päivän levon huomasi hyvin selvästi omassa suhtautumisessa lapsiin. Kyllä se vaan niin on, että äiditkin tarvitsevat välillä ihan omaa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti