Käytiin lasten kanssa
katsastuttamassa auto, ja se meni läpi, vaikka saatiinkin vähän noottia
joistain valoista. Onpahan taas yksi asia hoidettuna ja yksi huoli vähemmän.
Huomenna pitää soittaa verotoimistoon ja kysyä käännöstöiden
verotuksesta. Ja päiväkodin johtajalle. Olin saanut puhelun sillä aikaa, kun
olimme ulkona, ja kun en tietystikään kanna puhelinta mukanani, niin oli
lähettänyt viestiä perään ja pyytänyt soittamaan. Jännittävää, huomenna
selvinnee, mikä on syksyn päiväkotipaikkojen kohtalo.
Tänään oli yhden kerhon
keväänpäätös, ja tyttölapsi sai lahjaksi pikkuisen pehmonallen häntä
erityisesti hoivanneelta vapaaehtoiselta ”hoitomummolta”. Välillä vähän
pelottaa, että poikalapsi jää varjoon, kun tyttölapsi on iloisuudessaan ja
sosiaalisuudessaan sorttia, johon on kaveria lainatakseni ”helpompi kiintyä”.
Poikalapsi on tullut minuun, ja se huolettaa. Tänään kerhon jälkeen hän leikki
puistossa pääsääntöisesti yksikseen, kun muut pojat – ja tyttölapsi –
puuhasivat yhdessä. Kun kysyin poikalapselta kotiin päästyä, halusiko hän
leikkiä yksin vai olisiko mieluummin leikkinyt toisten kanssa, niin hän sanoi,
että toisten kanssa. Miten opettaa ja rohkaista toista menemään mukaan, kun en
koskaan itsekään oppinut, miten se tehdään? Harmaita hiuksia aiheuttavat kyllä
lapsukaiset.
Kuunneltavana tänä iltana
Lindemann: Praise Abort – jo neljättä kertaa putkeen. Kesällä on pakko ostaa itselleen yksi CD. Herra L.
ei kuulosta aivan yhtä hyvältä englanniksi kuin saksaksi, mutta hänellä on aina maailmankaikkeuden mahtavin ääni. Se värähtelee koko kehossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti