Mikähän siinä on, että ihmisen
tasapaino heilahtaa niin nopeasti? Eilen illalla kaivoin esiin
mindfulness-cd:n ja tein pari harjoitusta. Eilisilta ja suurin osa tästä päivästä menivätkin
sitten hyvin seesteisesti. Onnistuin muun muassa aamupäivällä hammaslääkärissä
vakuuttamaan itselleni, ettei hermoilusta ole mitään hyötyä, kun hampaan
paikkaus uhkasi venyä yli parkkimittarissa olevan ajan. Ja venyikin, mutta kun
en voinut kesken operaation tehdä asialle mitään, niin oli ainakin hyvä, että
sain hermostumisen kuriin.
Iltapäivällä alkoi esiintyä pieniä
vastoinkäymisiä. Viime vuonna ostettu ruohonleikkuri ei ole ilmeisesti kestänyt
talvea ja pakkasta, tyttölapsi ennätti ruohonleikkuun aikana tuhota kourallisen
helmililjoja eikä ole suostunut nyt pariin iltaan menemään nukkumaan omaan
sänkyynsä. Lisäksi luin tanskalaisen psykologian professorin masentavan
itsetuntemusta vastustavan artikkelin, joka tuntui esittävän, ettei ole mitään mieltä yrittää muuttaa itseään ja
että elämässä on vain odotettavissa negatiivisia asioita. Tarkemmalla
lukemisella viesti ei ollut aivan niin tyrmäävä, mutta sai miettimään, miksi minun
on joskus vaikea löytää ymmärrystä ihmisille, jotka ovat eri mieltä itselleni
tärkeistä asioista.
Nyt yritän kantaa tyttölapsen omaan
sänkyynsä ja tehdä eiliset harjoitukset uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti