Hyvinvointihaasteessa piti tänään tehdä kymmenen minuutin ohjattu kehoharjoitus. Kylläpäs tuntui mukavalta, kun ei ole pitkään aikaan tehnyt mitään vastaavaa. Selkä ja hartiat naksuivat oikein kunnolla. Olen yrittänyt jatkaa myös haasteen tehtävää, jonka mukaan pitäisi juoda päivittäin kaksi litraa vettä. Tiukkaa kyllä tekee. Puolitoista litraa olen saanut vähintään juotua, kun olen kaatanut veden aamuisin valmiiksi. Iho ainakin kiittää, jos ei muuta.
Tänään korjattiin joulukuusi pois. Olohuoneessa on taas
tilaa, ja mielikin valmiimpi katsomaan eteenpäin. Poikalapsi on asettanut odotukset
pääsiäiseen, mutta itsellä siintää tähtäimessä ehkä enemmänkin tammikuun loppu.
Teologian kurssia varten pitää kirjoittaa lyhyt essee, mikä ei ole ongelma. Sen
sijaan pitää harkita, onko minulla aikaa ja energiaa kirjoittaa yksi lyhyehkö
juhlakirja-artikkeli, jonka olen periaatteessa luvannut tehdä. Tässä suhteessa
parannusta on onneksi tapahtunut. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja sanomaan
ei – myös perumaan jälkikäteen asioita – jos koen, että minulla ei tietyllä
hetkellä ole voimavaroja johonkin.
Nyt ainakin on rento, vaikka fyysisesti väsynyt olo. Olen
nukkunut – tai nukahtanut – vähän huonosti viime öinä, mutta rentoutustehtävä
toimi ja tänään alkoi taas ihana torstaikerho. Illaksi ei ole enää
velvoitteita, vaan saan käpertyä kirjan viereen. Ei hassumpaa, ei hassumpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti