Tein kevennettynä hesarin lyhyen tehojumpan. Ei ollut pitkä eikä kovin vaativa, mutta askelkyykkyjen jälkeen jalat ilmoittavat suureen ääneen, ettei tällaisia liikkeitä ole tehty pitkään aikaan.
.JPG)
Olen kyllä tyytyväinen itseeni. Pitkästä aikaa lyhytkin
jumppa. Tavaran pois heittäminen yhdistettynä puuhaamiseen alkaa näkyä
siistimpänä kotina - ja vähempänä vatvomisena. Banaanijugurttikakun tekemisen sijaan heitin viilin loput
possusuikaleiden joukkoon ja lämmitin cocktailpiirakoita. Tauko kahvista ja
veden juominen puolisen tuntia ennen ja jälkeen aterioita, muttei aterioiden
yhteydessä tekee hyvää vatsalle.
Ai jai, koti on kyllä maailman paras paikka.
Voi olla, että hylkään kuitenkin ajatuksen seikkailemisesta
ensi vuonna. Harkinnassa oli asunnon laittaminen vuokralle, keväällä pari
kuukautta jossain lämpimässä, puoli vuotta maalla ja mökillä, pari kuukautta
esimerkiksi Berliinissä ja joulu Suomessa. Asunnon vuokraaminen kalustettuna
kuitenkin epäilyttää, ja tyhjentäminen ja tavaran varastointi ei ole ihan
ilmaista.
Lasten kanssa matkustaminen ei ole myöskään ihan sama kuin
reissaaminen omin päin. Eilisessä Kirkko ja kaupunki -lehdessä oli juttua Wittenbergistä,
joka sijaitsee alle tunnin junamatkan päästä Berliinistä. Juuri sellainen
keskiaikainen kaupunki – ja jopa hyvin sodasta säilynyt – jollaisissa rakastin
vierailla Frankfurtin aikoina. Lasten kanssa hidas hiljainen haahuilu keskiaikaisissa kaupungeissa ei kuitenkaan onnistu.
Ehkä lähdenkin vaikka toukokuussa pariksi päivää itse
jonnekin Keski-Eurooppaan, ja heittäydyn syksyllä vastuulliseksi aikuiseksi.
Haen töitä ja jatkan opintoja. No, sitä on turha miettiä tänään. Muutan
kuitenkin mieleni vielä sata kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti