Kuninkaallista arkea

Tänään olen miettinyt, kuinka onnekas ihminen oikeastaan onkaan, että lautaselta löytyy monipuolista ruokaa. Jos katsoo historiaa tai tämän päivän globaalia maailmaa, niin se ei suinkaan ole itsestäänselvyys. On tammikuu, pakkasta kymmenen astetta ja sadonkorjuukausi jo kaukana takana, mutta kaapeista löytyy kurkkua ja tomaattia, salaattia ja perunaa, mustikoita ja puolukoita. Täällä pohjan perukoilla sieltä löytyy jopa mozzarellaa, kvinoaa ja soijakastiketta sekä nuudeleita, joihin sorruin heräteostoksena kaupassa käydessä.

Elän kuin monien aikojen kuninkaalliset konsanaan.

Se on aika kiitollisuutta herättävä tunne.

Tyytyväinen puolestaan olen siihen, että kaapeistani ei tällä hetkellä löydy herkkuja. Suklaakeksit ja viimeisetkin kuivakakun murenat on syöty pois. On jälleen kerran aika aloittaa terveellinen elämä. Viime vuonna huoahdin helpotuksesta aina lasten nukahdettua ja kaivoin jotain hyvää esiin. Sen seurauksena kiloja on kymmenen enemmän kuin vuosi sitten ja talven rasvavarastoa riittää. Koska lähes kaikki housuni alkavat jo protestoida tätä vastaan, on aika tehdä jotain.