Spontaanius

Risteily on nyt varattu, ja ilmaisen matkan kunniaksi panostettu buffettiin ja meriaamiaiseen. Toivottavasti merenkäynti ei ole kova, niin voi nauttia pöytien antimista. Matkailun houkuttelemana klikkailin Kanarian äkkilähtöjäkin, mutten vielä tehnyt varauksia. Päätösten kypsyttely vaatii aikansa, mutta orientaatio on nyt ainakin siihen suuntaan, että maaliskuussa voisi käydä vielä etelän mailla.

Minä en ole nopea tekemään päätöksiä. Esimerkiksi ajatus muuttamisesta on vaatinut minulta sellaisen parin vuoden harkinta-ajan. Työ- ja opiskelukuvioissa jahkailu kestää vielä pidempään. Sekin on ilmeisesti yksi asia, mikä toimii onnellisuutta tai tyytyväisyyttä vastaan. Onnelliset ihmiset tekevät päätöksiä ja elävät sitten niiden mukaisesti. He eivät vello vuosikausia päättämättömyyden ja keskeneräisyyden tilassa. 

Nopea päätöksenteko ei kuitenkaan tunnu asialta, joka olisi helppo oppia. Nopeasti ja harkitsemattomasti kun päättää, joutuu usein katumaan. Asioista on usein helppo innostua – varsinkin toisten kanssa keskustellessa – mutta jälkeenpäin havaitsee, ettei tämä ollutkaan minun juttuni. Toisen innostus tai pyyntö on vain imaissut mukaansa. Monesti jopa sellaisella voimalla, että se vaimentaa intuition, joka yrittää soittaa hälytyskelloja. Toisinaan taas intuitio työntää päänsä pensaaseen eikä viitsi sanoa lainkaan vastaan, vaikka aihetta olisi. 

Uskon kyllä silti siihen, että välillä täytyy vain tehdä päätöksiä, jotta pääsee ulos keskeneräisyyden tilasta. On heittäydyttävä sen uskon varaan, ettei ole olemassa ”oikeaa” ratkaisua. On vain valintoja, ja ne vievät erilaisiin, vaihtoehtoisiin elämiin. Silti sitä haluaisi valita jonkun niistä poluista, joka vievät tyydyttävään elämään.