Olen saanut muutaman ”kiitos, olemme
vastaanottaneet hakemuksesi” -viestin. Saimme 49, 31, 27 hakemusta… Kyllähän
noita sijaisuuksia on tarjolla paljon, mutta silti todennäköisyys saada paikka
ei ehkä ole päätähuimaava. Vaikken saisikaan mitään, niin aion silti laittaa
lapset syksyllä tarhaan ja elää ainakin pari kuukautta yksittäisillä
sijaisuuksilla ja käännöstöillä. Lapsilisistä, elatustuista ja
toimitussihteerin työstä kun kuitenkin napsahtaa pikkaisen reilu tonni käteen,
niin sitä ei ole samalla lailla tulojen suhteen täysin puilla paljailla kuin
totaalityötön lapseton sinkku.
Voisin myös yrittää syksyllä
hankkia lisätuloja jollain vihertyöntekijän hommilla, jos niitä vielä sesongin
ulkopuolella on tarjolla. Niihin tehtäviin kun ei ilmeisesti aina tarvitse
koulutusta, vaan työn oppii tekemällä. Vai pitäisikö minun harkita sitä ihan
ammattinakin? Suuri huolenaiheeni normaalissa 40 tunnin työssä on se, että
vietän kaiken aikani tylsässä toimistossa enkä koskaan ehdi nauttimaan (keväisestä
ja kesäisestä) ulkoilmasta enkä elämästä ylipäätään. Jos valitsisin työn, jossa on hauskaa ja jossa
saisin tehdä puutarhahommia sydämeni kyllyydestä, niin se huoli menettäisi
merkityksensä. Palkka on pieni, muttei niin pieni, etteikö sillä selviäisi. Hämeenlinnassa
alkaisi ensi vuoden alussa se koulutuskin.
Aargh, kuka tietää. Sen vaan
tiedän, että tämä auringonpaiste ja lintujen laulu ja puuhailu ulkona on ihan
mieletöntä. Elämään tulee niin paljon enemmän iloa tähän aikaan vuodesta, että
se on ihan käsittämätöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti