Naamakirjassa ja muutenkin netissä on
taas tänä päivänä tullut vastaan paljon kirjoituksia siitä, ”kuka minä olen” ja
miten kannattaa etsiä elämänsä suuntaa. Yhdessä jutussa kehotettiin kiinnittämään
huomiota siihen, mitä elämäänsä kutsuu, koska sen saattaa hyvinkin saada. Minä
olen viime aikoina miettinyt lähinnä vain toimeentuloa, mikä on elämisen
kannalta tärkeää, mutta ei tee minusta ihmisenä parempaa. Esimerkiksi
iloisempaa ja mukavampaa. Olen viime aikoina ollut aika kiukkuinen akka, enkä
esimerkiksi haluaisi itseäni äidikseni. Aina en ole yhtä kiukkuinen, mutta
vakavuus on aika lailla luonteeni perusominaisuuksia. Elämä voisi olla
mukavampaa iloisena.
Voikohan iloa kutsua elämään?
Kärsivällisyyttä?
Ainakin voi aina yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti