Olen siivonnut tänään.
Perusperjantaisiivous – tai ainakin sen osa. Olen tyytyväinen, koska en jostain
syystä yleensä jaksa siivota perjantaisin ja se kuitenkin jotenkin kuuluu
asiaan. Olen juonut liikaa kahvia, vatsani on protestoinut, ja olen jälleen
kerran päättänyt pitää hieman taukoa. Olen istunut liian kauan huonossa
asennossa tietokoneen äärellä, ja saanut hartiani jumiin ja pääni kipeäksi.
Olen saanut köyhän miehen hartiahieronnan, joka onnistuu makaamalla lattialla,
mikä väistämättä johtaa siihen, että tyttölapsi kiipeää päälle hyppimään. Olen
valinnut vaatekaapista päälleni joitain niitä nätimpiä vaatteita, ja todennut,
että vaatteilla ehkä sittenkin on jonkinlainen vaikutus mielentilaan. Olen taas
tehnyt töitä ja heittänyt ilmapalloja – osittain samaan aikaankin. Olen
päättänyt rajoittaa käännöstöiden tekoa, nauttia kesästä ilman isompia
projekteja ja raataa vasta sitten, kun on oikeasti pakko – jos se päivä joskus
tulee eteen. Töiden tekeminen hullun lailla ei ole hitaamman elämän
valitsemista. Olen jutellut naapurin kanssa, kävellyt sateessa ja miettinyt,
miksi päässäni pyörii kymmeninä eri variaatioina kohtaus, joka sopisi
fantasiaromaaniin. Viimeksi tarinaan sopivan kohtauksen jäädessä pyörimään
mieleeni – kuukausiksi – sen oli tarkoitus opettaa minulle jotain
myötätuntoisesta suhtautumisesta kanssaihmisiin ja yhteen hiileen
puhaltamisesta. Haluaako tämäkin kertoa minulle jotain vai haluaako se vain
tulla kirjoitetuksi ylös? Televisio pitää seuraa taustalla, ensimmäistä kertaa
pitkiin aikoihin, ja se lähes fiktiiviseltä kirjoittamiselta tuntuva kirjan
kääntäminen odottaa. Kello tikittää hiljaisuutta. Hitautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti