Aurinko paistoi ja käytiin taas
mökillä. Ajeltiin tyttölapsen kanssa mökille kaunista kylätietä (poikalapsi meni toisessa autossa), laulettiin ”käyn
ahon laitaa” – minä siis lauloin pätkää kertosäteestä ja tyttölapsi hymisi – ja
näin kevään ensimmäisen perhosen. Sitruunaperhonen, joten ennustaisi hyvää
kesää. Lauantaisella mökkiretkellä muuten nähtiin, kun joutsen ja hanhi
lensivät kahdestaan Saimaan yli. Lienevätkö eksyneet lajikumppaneistaan vai
olivatko tarkoituksella liikkeellä susiparina.
Oli mukava haravoida ja tehdä
pihatöitä, kävellä metsässä. Kyllä se olisi aika mahtavaa, jos mökki olisi niin
lähellä, että sinne voisi vaan bongahtaa viikonloppuisin tai vaikka arki-iltaisin.
Ja jos siellä olisi aina niin paljon tekemistä, ettei tarvitsisi erikseen miettiä,
mitä voisi ulkona tehdä.
Käännösrintamalla sain viestin
joltain naiselta, joka väitti olevansa ulkomaisen käännöstoimiston
projektipäällikkö. Kyseli hintojani ja kiinnostustani liittyä kääntäjätiimiin. En
nyt vielä usko, että tämä mihinkään johtaa, mutta pirskatti vieköön tällä kääntämiselläkin
voisi ehkä elää. Varsinkin jos asuisi jossain tämän kaltaisessa unelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti