Maanantai on...

Maanantaisin on yleensä ollut viikon kauppapäivämme, mutta tänään olin vielä niin väsynyt viikonlopun jälkeen, etten jaksanut lähteä minnekään. Onneksi maitovarastot riittivät ja pakastimesta löytyi kananuggetteja. Väsymyksen asteen huomasi myös siitä, että tiputin vahingossa keittiössä kukkamaljakon, kun yritimme tyttölapsen kanssa käynnistää astianpesukonetta. Tällaisten pienten vastoinkäymisten sattuessa voi reaktion voimakkuudesta helposti kertoa ihmisen mielentilan, joka nyt tällä hetkellä on hieman stressaantunut. Onnettomuudeksi kyseessä ei myöskään ollut mikään Ikean tusinaruukku, jonka olisi voinut heittää saman tien roskiin, vaan isovanhemmilta peritty kaunis vanha ruukku. Sirpaleet odottavat siis keittiötasolla liimausta ja energiapuuskaa.

Iltapäivällä mielentila alkoi onneksi kohota, kun ulkona oli niin nättiä ja kaunista. Tyttölapsi nukahti päiväunille ja poikalapsi uppoutui DVD:hen. Minä vein tietokoneen ulos ja jatkoin työntekoa keinussa istuen. Jotenkin ihmeellisesti se kevät on oikeasti saapunut, maa alkaa näyttää vihreältä ja kimalaiset pörräävät. Kaiken tämän työnteon keskellä meinaa unohtaa, että huhtikuussa ulkona vaeltelu ja luonnon heräämisen seuraaminen on yksi vuoden kohokohdista. Se täytyy todellakin pitää mielessä.

Onneksi nyt joka tapauksessa tänään sain ensimmäisen saksan käännöspaketin lähtemään eteenpäin. Toivottavasti se on kunnossa eikä siihen tarvitse palata enää. Loppuviikon meinaan pitää lomaa kaikesta saksankielisestä, mikä ei tietysti tarkoita lomailua muutoin, kun käännöstä, toimitustyötä ja opiskelua riittää yllin kyllin.