Ulkona sataa vettä. Eteisessä
roikkuu märkiä ulkovaatteita kuivumassa, sillä jälkikasvu löysi oikein mukavan
kerhoillan päätteeksi kavereiden kanssa ulkoa vesilätäkön. Minusta oli
mukavampi höpöttää muiden kanssa, kun huutaa lapsia pois vedestä, joten he
kikattivat menemään ja saivat kerrankin leikkiä kuraleikkejä ilman saappaita ja
kuravaatteita. Onneksi auton sai lämpimäksi eikä ulkonakaan varsinaisesti kylmä
ollut.
Tänään sain tartutuksi puuhaan,
joka on ollut hyvin pitkän aikaa tehtävien asioiden listalla. Vaatekaapin
siivoukseen. Pääsin vasta alkuun, mutta kolme hyllyä on nyt joka tapauksessa
käyty läpi. Ylimmälle hyllylle päätyivät varastoon vaatteet, jotka eivät
houkuttele juuri nyt. Katseltuani vanhoja valokuvia olen tullut siihen
tulokseen, että vaatteita ei kannata laittaa kiertoon heti. Jonkin aikaa poissa
käytöstä voi saada vaatteen näyttämään kuin uudelta – ja sitten on tietysti
niitä vaatteita, jotka näyttävät hyviltä sen x kilon pudotuksen jälkeen.
Kymmenen kilon jojoilijana ei todellakaan kannata heittää vaatteita pois vain
sen takia, että ne ovat jollain aikavälillä liian suuria tai liian pieniä.
Jossain naistenlehdessä sanottiin,
että vaatekaapissa tulisi olla vain sellaisia vaatteita, joita rakastaa. Sillä
kriteerillä minun vaatekaappiini ei kovin monta vaatetta jäisi. Minulla on
paljon huonekaluja – yleensä niitä vanhoja perittyjä – joista en haluaisi
luopua, mutta vaatteisiin minulla ei ole kovin henkilökohtaista suhdetta.
Vaikka suurin osa onkin kulkenut mukana aika pitkään. Olen tainnut viimeksi
ostaa itselleni vaatteita viime kesän alennusmyynneistä. Varsinaisia puutteita
ei nytkään tullut vastaan, mitä nyt jonkun korkeakauluksisemman paidan voisin
haluta. Vanhentumisen huomaa siitä, että aikaisemmat avonaisemmat vaatteet
eivät enää näytä niin hyviltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti