Kesä tulee

Hyvä päivä, vaikka vähän ahdistaa, etten ole ennättänyt vielä tehdä töitä ollenkaan. Eilen sain onneksi puoleen yöhön mennessä väännettyä kommentit teologian kurssille eikä se ollut niin toivotonta kuin etukäteen pelkäsin. Myöhäisestä illasta huolimatta nukuin hyvin. Lomailun seurauksena aikataulut ovat heittäneet sen verran kärrynpyörää, että poikalapsi kuului kömpivän ylös puoli yhdeksältä, mutta tyttölapsen kanssa noustiin vasta yhdeksän jälkeen.

Päivän teema oli ulkoilu. Käytiin kirjastossa noutamassa varaamani Elaine Aronin ”Erityisherkkä ihminen”. Introvertti olen ehdottomasti, mutta minua kiinnostaa, olenko myös erityisherkkä Aronin määritelmällä. Tunnistan itseni ehdottomasti joistain kohdista: minulla on rikas sisäinen maailma ja saan helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä ja muista ihmisistä; sen sijaan aistiherkkyyttä käsittelevistä tuntomerkeistä kaikki eivät päde minuun. Sormet jo syyhyävät ja odotan, että ehdin lukea opuksen. Niin kuin olen aikaisemminkin todennut, itseymmärryksen kasvattaminen on erinomaisen mukavaa puuhaa (taisi olla myös yksi introverttien lempiajanvietteistä) ja on aina hienoa, jos pystyy ymmärtämään joitain piirteitään. Introverttiuden kanssa sain vahvan ahaa-elämyksen: en olekaan omituinen, vaan tämä on normaalia. Erityisherkkyys on samanlainen ilmiö, joka muuttaa omituisia käyttäytymistapoja selitettäviksi ja positiivisiksi luonteenpiirteiksi ja auttaa hyväksymään itsensä. Valitettavasti se tietysti ohjaa aika lailla lukukokemusta, jos haluamalla haluan olla erityisherkkä.

Kirjaston jälkeen vietettiin ensin aikaa sen yhteydessä olevassa puistossa, sen jälkeen omalla pihalla ja ruokailun jälkeen uudestaan omalla pihalla. Terassilla oli ilman ulkovaatteitakin jopa kuuma, kun siihen paistaa suoraan aurinko eikä tuule. Kärpäset surisivat ja linnut lauloivat, krookuksissa pörräsi yhtä aikaa parhaimmillaan neljä mehiläistä ja ruoho alkoi jo vihertää. Kaivoin istutuslapion esiin ja työnsin kasvimaahan kokeiluluontoisesti yhden sipulin, muutaman perunan ja salaatinsiemeniä. Syksyllä istutetuista sipuleista puskee ylös jo muutama pieni vihreä varsi. Olisin varmaan työntänyt maahan enemmänkin, mutta kaikissa pusseissa luki, että istutus avomaalle vasta touko- tai kesäkuussa. Tähän aikaan vuodesta todellakin toivoisin, että minulla olisi kylmäeteinen, jonka voisin täyttää ruukuilla täynnä erilaisia siemeniä. Ja isompi kasvimaa.