Pitkästä aikaa ennätti aamupäivällä
vähän siivotakin. On ollut niin kiireistä, että alkoi jo vähän tuntua, että
kämppä kaatuu päälle. Pari kirjaa on myös varattu seuraavaa teologian kurssia
varten ja artikkelien oikovedokset lähetetty tarkistettaviksi.
Viikonlopun lomamoodin jälkeen oli hetki
sitten odottamassa jälleen yksi pikkukäännös. Tämä kotona työskentely on kivaa,
vaikka lasten kanssa tietysti keskittyminen ei ole parasta mahdollista.
Syyllisyys uhkaa myös vaivata, kun leikkimisen ja huomioimisen sijaan yrittää
tehdä töitä. Mutta ilman lapsia ei työnteossa olisi mitään järkeä. Jos
olisin lapseton sinkku, minulla olisi aikaa loputtomasti työnteolle, mutta se
tuntuisi merkityksettömältä: ”minkä takia minä tässä raadan, kun elämässäni ei
ole pointtia”. Vaikka välillä hyvin mielellään ottaisi siitä kuuluisaa omaa aikaa, lapsukaiset kuitenkin antavat elämälle tarkoituksen.
Tänään satoi enemmänkin, jopa
räntää, mutta ensi viikoksi on luvassa auringonpaistetta ja yhtenä päivänä
seitsemän astetta plussaa. Pian pääsee oikeasti istumaan terassin rappusille kirjan ja
kahvikupin kanssa. Odotan sitä jo kovasti.
Nyt pitäisi saada vielä yksi Saksan
teksti käännettyä. Jarruletkujen iloiseen maailmaan siis. Toivottavasti se
sujuu kohtuuajassa, koska haluaisin tänään vielä viettää hivenen aikaa joko Voi
hyvin -lehden tai fantasian parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti