Listoja ja suunnitelmia

Huomenna täytyy tehdä lista hoidettavista asioista ennen kuin joku aikaraja paukahtaa ohi. Lasten hoitopaikat täytyy ainakin hakea ja autolle varata aika vuosihuoltoon. Voisin myös lähteä viimevuotisten 40-vuotissynttäreiden kunniaksi jonnekin viikonloppumatkalle. Tallinna on yksi mahdollisuus, mutta ehkä vielä mieluummin haluaisin jonnekin, missä en ole ollut aikaisemmin. Esimerkiksi kiertelemään taas Saksan keskiaikaisia kaupunkeja.

Kävin googlettamassa Saksan karttaa ja sitten Augsburgin innoittamana Eisbrecheriä, yhtä niistä komeista saksalaisista yhtyeistä, joita kävin kuuntelemassa vuonna 2008. He esiintyvät Münchenissä toukokuussa, mutta yllättäen myös Helsingissä, Tavastialla, kiirastorstaina. Auts, miksi juuri kiirastorstaina? Ja miksi ajatus Tavastialle menemisestä yksin on paljon pelottavampi kuin yksin meno saksalaiseen klubiin? Koska suomalaisten juomiskulttuuri on lievästi erilainen kuin saksalaisten? Eisbrecher Suomessa… Vitsi vieköön. Muistan, kuinka kirjoitin tänne kuusi ja puoli vuotta sitten, että minua pitää potkaista takapuoleen, jos väitän, ettei musiikin vuoksi kannata matkustaa ulkomaille. Lupasin raahata itseni Tavastialle kuuntelemaan Kotiteollisuutta ja Viikatetta ja mitä lie bändejä. Enpä ole tehnyt sitä kertaakaan.

Johtuvatkohan nämä tämänpäiväiset musiikilliset pohdinnat siitä, että naamakirjassa kaverin linkki ilmoitti, että toukokuussa ilmestyy levy uudelta yhtyeeltä nimeltä Lindemann. Siinä laulaa yksi saksalainen laulaja nimeltä Till, joka on yleensä esiintynyt sellaisessa bändissä kuin Rammstein. Musiikin kuuntelu on jotenkin jäänyt lasten synnyttyä, mutta pitäisiköhän sitä kaivaa nappikuulokkeet esiin ja muistella vähän menneitä. Voikohan yhtä aikaa kuunnella musiikkia ja lukea opusta Raamatun tulkinnasta? Kokeillaan. 

Hehhehhee. Oi onnea, kuinka tätä olikaan kaivattu. En tiedä, onnistuuko tuo lukeminen, mutta oi Rammstein, sinä ihanuuksien ihanuus. "Tiefer Brunnen muss man graben, wenn man klares Wasser will..."