Edellisen kirjoituksen inspiroimana
päätin kaivaa esiin astrologisen luonnekuvaukseni ja lukea sen pitkästä aikaa
(tuo edellinen lainaus on ”Sisäisestä soturista”, mikä on eri juttu). Koin
lukiessani ahaa-elämyksen hyvinvoinnin suhteen. Itsestään ja omasta
hyvinvoinnistaan huolehtiminen ei olekaan pelkästään itsekeskeistä, vaan sillä
on vaikutusta myös muihin ihmisiin. Kun itse pääsee tasapainoon itsensä kanssa,
ei tunne enää samanlaista tarvetta arvostella muita ihmisiä tai reagoida
aggressiivisesti heidän tekemisiinsä. Hyvinvointi vähentää katkeruutta,
kateutta ja ylipäätään negatiivisia tunteita. Kun voi hyvin, heijastaa
positiivisia tunteita myös ulospäin. Kun elää omannäköistään elämää ja
toteuttaa hyvää tekeviä muutoksia omassa elämässään, voi esimerkin avulla
kannustaa muitakin uskomaan, että se on mahdollista.
Konkreettisemmin uskaltauduin
myöntämään itselleni, että olen muutakin kuin äiti ja että elämäni ei tällä
hetkellä ole kuitenkaan tasapainossa. Jossain naistenlehdessä tai muussa
opuksessa kysyttiin, onko sinulla aikaa työlle, perheelle, ystäville,
harrastuksille ja sinulle itsellesi. Jäin ensimmäiseksi kiinni siihen, mikä ero
on harrastuksiin ja omaan itseen käytetyllä ajalla. En ole varma, osaanko
vieläkään eritellä sitä. Varmaa joka tapauksessa on, että aikaa harrastuksiin
ja omaan itseen ei tällä hetkellä ole riittävästi. Toki elän vielä
pikkulapsiaikaa kiireisimmillään, mutta siitä huolimatta minun on löydettävä se
aika (ja raha) omiinkin juttuihini. Venus Leijonassa vaatii elämääni ”kulttuuririentoja,
matkustelua, tulevaisuuden suunnittelua ja harrastuksia”. Kyllä kiitos.
Hämmentävää muuten, kuinka moni asia on luonneanalyysissä toteutunut sitten viime lukemisen ja miten vaikutus on ollut juuri väitetyn kaltainen. Rivien välistä näen kartan kyllä kannustavan vieläkin suurempaan itsenäisyyteen ja vapauteen, luovaan toimintaan, mutta se toteutuu, minkä pitääkin.
Soittolistalla: Rammstein, Los
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti