Uskosta Marianpäivän kunniaksi

Juha Pihkalan Uskoa tiedosta, tietoa uskosta on erinomainen kirja uskon epäloogisuuksia pohdiskelevalle rationaalisen mielen osalle. Jumala onkin transsendenttinen eli toimii tämän meidän (immanentisen) maailmamme sekä meidän olemassaolomme ja tietoisuutemme rajojen ulkopuolella. Jumalan olemuksesta on mahdotonta tietää kaikkea. Jos ihminen pystyisi käsittämään Jumalan kokonaisuudessaan, ei kyseessä enää olisi ääretön ja kaikkivoimainen Jumala vaan ainoastaan jumalankuva. Tieteellisin ja filosofisin menetelmin todistettava Jumala ”menettäisi transsendenssinsä ja tulisi osaksi tätä maailmaa”. Epäloogisuus ei olekaan siten perusteltu syy epäuskoon vaan Jumalan olemassaolon välttämätön edellytys. Ei todiste – koska tieteelliset menetelmät EIVÄT päde – mutta edellytys.

Tämä kirja puhuu niin minun kieltäni. Ja osoittaa myös kuinka mielenkiintoista tiede (tässä tapauksessa dogmatiikka) voi olla. Oikeustiede on vähän pseudotiede. Sillä ei ole täysin selkeää metodiikkaa, koska hyvin monilta piirteiltään se on käytännöllistä oppia oikeuden harjoittamisesta. Jurisprudentia, ei juris scientia. Se korostuu – tai ainakin korostui omana opiskeluaikoina – alan oppikirjoissa, joissa kerrotaan, kuinka tulkitaan pykälää 3 eikä useinkaan pohdita esimerkiksi sitä, kuinka erilaisten oikeudellisten lähtökohtien ja suuntausten valossa pykälää 3 mahdollisesti voisi tulkita. Oma kriittinen ajattelu ei opiskeluaikana pahemmin päässyt kehittymään, kun kirjoja luki siinä sävyssä, että tämä on nyt auktoriteettien ilmoittama totuus. Hyppy oli liian suuri, kun välillä yritin käydä Renvall-instituutissa suorittamassa monialaisia opintoja.

Tämä kirja kertoo myös siitä, kuinka tärkeää on, että uskosta puhutaan oikealla kielellä. Uskon äidinkieli on jotain ihan muuta kuin tieteen kieli. MUTTA tämän eron aukaiseminen tieteen kielellä ja käsitteillä on siitä huolimatta olennaista. Jehovan todistajat kävivät eilen taas ovellani jättämässä lehtensä. He puhuvat uskosta omalla kieliopillaan, mutta heidän kanssaan keskustellessani en ole koskaan löytänyt sitä yhteistä kieltä. Heidän kielestään puuttuu Raamatun arvioiminen tieteellisin keinoin (dogmaattisesti, eksegeettisesti, historiallisesti jne.), mikä on hyvin vahvasti läsnä esimerkiksi Pihkalan kirjassa. Jehovilla usko ja ilmoitus ottavat myös tieteen paikan. Kun kielet eroavat, ei muodostu dialogia – diskurssia – joka voi johtaa yhteisymmärrykseen.

Tieteestä riippumatta on sykähdyttävä ajatus, että voi olla olemassa transsendenttinen olemassaolo, jotain logiikan ja ymmärryksemme ulkopuolella. Yhtäältä se tietysti tarkoittaa, että luottamus Jumalan olemassaoloon on luottamusta rakastavaan olemassaoloon, siihen, että Universumi tai Jumala tai miksi sitä kutsuukaan, pitää sinun puoliasi. Toisaalta se tarkoittaa, että kosmos on maagisempi kuin tämä arkinen maailma. Jos emme ymmärrä transsendenssiä, melkein mikä tahansa on mahdollista.