Heräsin yöllä keskellä unta, koska
joku lausui siinä niin hyvän oivalluksen. En kirjoittanut sitä ylös enkä enää
muista lausetta tarkalleen. Se oli jotain tyyliin ”Aina on mahdollistua
innostua aktiivisesti, mutta se pitää valita aina uudelleen”. Jälkimmäinen
lause oli joka tapauksessa aina uudelleen valitsemisesta, mutta en ole yhtä
varma ensimmäisestä.
Löysin tänään pyykkikorin pohjalta
pienemmän kurahousut, joita olin jo ehtinyt etsiä. Saatiin nyt sitten neitikin
vähän paremmin sään kestävään varustukseen, ja lähdettiin sen kunniaksi
katsomaan, miten taloyhtiön leikkipuisto oli sulanut lumesta. Hiekkalaatikolle
pääsi jo, ja liukumäki oli jopa suhteellisen kuiva. Poikalapsi kyllästyi
ulkoiluun melko pian, mutta tyttölapsen kanssa jatkettiin pihalla lumen
heittelyä ja kiikattiin omassa keinussa, joka oli jäänyt talveksi ulos.
Varjoisuuden vuoksi pihamme ei ole sulanut samaa vauhtia kuin monet muut
alueet, mutta ei mene toivottavasti enää kovin montaa päivää, kunnes lumet ovat
hävinneet kokonaan. Sitten pääsee kunnolla haahuilemaan pihalle ja kurkkimaan,
kuinka monta uutta kevätkukan alkua on pistänyt päänsä mullasta ylös.
Toivottavasti tänä vuonna ei puolet niistä joudu taas eläinten syömiksi.
Lapset nukkuu viimein ja
käännöstyöt odottavat. Oli mukava päivä. Kerhossa oli kiva vaihtaa kuulumisia
ja muistaa, että kaikesta elämässä selviää ja että ihmissuhteet antavat paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti